MESAKKI. Virressä veisataan: Kuin ennen paljon hyppel, on nyt juur
jalvotoin. — Voi, taivas, voi, taivas!
JASKA. Koittakaa, voitteko hyppiä, ehkä jalka taas niksahtaa sijoilleen.
MAAILMAN-MATTI. Ei, ei, ai, ai!
JASKA. Aina kun minä olen hiukan pahalla päällä, kun Justiina on minua
torunut, alan minä hyppiä kaiken maailman polskaa. Koittakaas, ehkä se
auttaa!
MAAILMAN-MATTI. Ei se auta. Vaarinkaljaa! (Jaska tuo kaljaa.) Oh, nyt
se meni hiukan ohi!
MESAKKI. Taivaalle kiitos! Rakkaat hölmöläiset, antakaamme itseämme
tästä ojettaa. Minäkin otan pienen kulauksen, pikkuruikkusen vain,
sillä juopumus viisaan villitsee.
MAAILMAN-MATTI. Ai, ai, se tuli taas, minä en pysy pystyssä, silmät
pyörivät ja taivas tanssii. (Pyörittelee silmiään.)
JASKA. Ui, ui, näin meni nyt koko prameus.
MAAILMAN-MATTI. Kyllä se löytyy. Jaska ja Epra, minä uskon työni vain
teille, kaivakaa, kaivakaa yhdessä, kyllä se löytyy.
JASKA. Mikäs tässä muukaan auttaa.
Koputus-Liisa tulee, kulkee kädet rinnalla hitaasti Maailman-Mattia
kohden tarkastellen hyvin tärkeän ja tutkiskelevan näköisenä. Jälessä
tulee Epra nolona.
KOPUTUS-LIISA. Sanoinhan, että kyllä minua täällä vielä tarvitaan.
EPRA. Mitä Liisa määrää, se täytyy myös tehdä!
JASKA. Niin,- se täytyy tehdä, tässä kun minulla kerran oli mato,
niin... ... KOPUTUS-LIISA. Jahka katson, onko se kuolemaksi.
JASKA. Jos Koputus-Liisa sanoo, että se on kuolemaksi, niin se on
kuolemaksi.
MESAKKI. Niin, kerran täytyy täältä eritä. Hohoo, jaa!
JASKA. Hohoo, jaa, kaikki me itsemme häijysti käytämme.
EPRA. Kuin ikinänsä köyhä ja rikas, keskenämme olemme yhdenkaltaiset
tässä, hohoo, jaa!
KOPUTUS-LIISA. Jollette te ole hiljaa, niin minä annan teille
ylenantopulveria tai kamalaa.
JASKA. Ui, kamalaa, ei, ei minulla nyt ole matoa.
KOPUTUS-LIISA (Lähestyen Maailman-Mattia, koettelee joka jäsentä).
Koskeeko tästä ja tästä ja tästä?
MAAILMAN-MATTI. Ai, ai, ei saa, ei saa!
KOPUTUS-LIISA. Entä vatsa?
MAAILMAN-MATTI. Pullottaa kuin rumpu.
EPRA. Söi meidän puuroa.
JASKA. Niin, teidän puuroanne!
EPRA. Ja teidän makkaroitanne!
KOPUTUS-LIISA (Kaivaa pussistaan rohtopulloja y.m.). Sielun vihollisen
pillastusta...
MAAILMAN-MATTI. En minä ota hevosrohtoja.
KOPUTUS-LIISA. Kyllä minä tiedän, hevosille pääntautia ja ihmisille
vatsatautia vastaan.
MAAILMAN-MATTI. Ai, ai, kolottaa, kolottaa!
KOPUTUS-LIISA. Hampaita? Pannaan hullunkaalin siemeniä.
MAAILMAN-MATTI. Ei, minä en kuule oikein.
KOPUTUS-LIISA. Kaadetaan korviin saakelinpojan korvatippoja.
JASKA. Ottakaa nyt mitä rohtyörinnä määrää.
MAAILMAN-MATTI. Minua yskittää niin kovasti.
KOPUTUS-LIISA (Koputtaa selkään). No, siihen sopii neitseen nahkaa tai
akattoman laastaria.
MAAILMAN-MATTI. Akattoman laastaria! Ei, ei!
JASKA. Leini sillä on.
MESAKKI. Niin, ja jalka taisi nyrjähtyä!
MAAILMAN-MATTI. Niin, nyt minä muistan, jalkaanihan mun kolottaakin.
KOPUTUS-LIISA. Miksette sitä heti sanonut. Nyt minä tiedän. Me viemme
korkean riikinherran levolle, sitte minä hieron jalkaan kukon öljyä,
enkelskan veisaavan pukin talia ja yhdeksän miehen voimaa. Jos tulee
kuume, niin minä annan Hakamummon elttatippoja, ja jollei lopuksi terva
ja sauna auta, niin se on kuolemaksi, ihan varmaan se on kuolemaksi,
niin totta kuin minä olen Koputus-Liisa ja äitini tytär. Taluttakaa
potilas tupaan.
Jaska ja Epra taluttavat, Maailman-Matti on ontuvinaan.
MAAILMAN-MATTI. Mutta eikös teillä ole korpiroinaa, kolmenlaisia
tippoja tai laakivettä.
JASKA. Laakivettä, laakivettä! Kerran kun minä sitä otin, niin minä
tulin niin hiivatin iloiseksi että hih!
KOPUTUS-LIISA. Minulla on vaikka mitä!
MAAILMAN-MATTI (Ilostuen). Minäkin sanon hih!
JASKA. Hih!
EPRA. Hän paranee.
MAAILMAN-MATTI. Kun minä saan hiukan laakivettä, niin minä olen kohta
kuin toinen mies. Anteeksi, hyvät hölmöläiset, että minä saatoin teidät
pulaan, ei nyt auta muu kuin, että itse kaivatte ja heti, niin, tehkää
se heti!
JASKA. Niin, heti.
EPRA. Jaa heti?
MAAILMAN-MATTI. Niin, tehkää se heti, sillä nyt on otollinen aika,
koska allakassakin on neljä laneettaa!
MESAKKI. Niin, kaivakaa te, Jaska ja Epra, kaikessa sovussa, minä
ja Koputus-Liisa talutamme kyllä korkean vieraan tupaan. (Taluttaa
Maailman-Mattia.)
MAAILMAN-MATTI (Kompuroiden kuistiin). Niin, niin, se on kuolemaksi, se
on kuolemaksi, ai, ai, ai, kuinka koskee, ai, ai!
Menevät Epran tupaan.
JASKA. Kaivaa että multa sinkoo. Hei, nyt minä kaivan vaikka maan
napaan saakka.
EPRA (Kaivaa toista syrjää). Entäs minä, tahdon olla kuin myyrä.
JASKA. Niin, onnen myyriä nyt olemme.
EPRA. Kohta minä nostan arkun.
JASKA. Ja kultasapeli, voi, jeekuna vyrrää!
EPRA. Oh, kuinka se kivi painaa! Väännä kangella!
JASKA. Ai, ai, käteni puutuu, minä en jaksa.
EPRA. Oh, minä olen jo kuin uitettu hevonen.
JASKA. Oh, tämä on kuolemaksi.
EPRA. Ha, jaa kuolemaksi.
JASKA. Minä tunnen jo auringonpistoksia.
EPRA. Ja minun jalkani naksahtaa niin kummallisesti.
JASKA. Mutta miksi töppöseni ovat märät?
EPRA. Täällä on vettä!
JASKA. Vettä, sanot, mitäs se merkitsee?
EPRA. Tässä on kaivon paikka, voi, voi!
JASKA. Ui! Minä nousen pois tästä suden kuopasta.
EPRA. Ha, pois nousen minäkin.
Koputus-Liisa ja Maailman-Matti, jolla on valkoinen side otsalla,
takaraivolla isot solmut. Jälessä Mesakki ja Akianteri.
MAAILMAN-MATTI. Kyllä jo riittää!
KOPUTUS-LIISA. Ja nyt saunaan.
MAAILMAN-MATTI. Ihmeellistä, heti kun minä sain laakivettä
hernelaukkuuni, niin minä paranin. Koputus-Liisa on paras
maailmanparantaja.
KOPUTUS-LIISA. Sanoinhan minä, että kyllä minun koprani kivut krassaa.
MAAILMAN-MATTI. Huomenna minä maksan kaikki!
JASKA. Arvatkaas, arvatkaas, kuopassa on vettä, tulkaas katsomaan.
MESAKKI. Olisiko tämä synninpaisumuksen vettä?
MAAILMAN-MATTI. Siinä on kaivo... ihmeitten ihme, viisauden kaivo!
MESAKKI. Rakkaat veljet ja kanssapalvelijat!
JASKA. Hipp ja heijaa, minä sekotan tätä vettä kaljatynnöriin! Auta,
Akianteri!
Jaska kantaa tuvasta kaljatynnörin ja asettaa sen rahille, Akianteri
tuo haarikoita.
AKIANTERI. Nyt me voimme viettää viisaiden vaariemme tappijuhlaa!
EPRA. Jaa että nyt tulisimme oikein viisaiksi!
JASKA. Niin viisaiksi, Epra, niin viisaiksi, ettei tästä puoleen mikään
vedä vertoja Hölmölän kansan ymmärrykselle.
MESAKKI. On kaikki toimi, taito, viisaus juur' aivan lyhykäinen humaus.
AKIANTERI. Terve, sinä Sipillan suuri jälkeläinen, paitsi minua ei
maailmassa ole ketään viisaampaa kuin hän, joka keksi viisautemme
kaivon. Ajatelkaa, hölmöläiset, jalkojemme alla on tämä kultalähde
pulppunut, emmekä me ole siitä mitään tietäneet.
MESAKKI. Se avaa suut ja virvoittaa sydämmet ja munaskuut. Mutta
juokaamme kuitenkin varovasti.
MAAILMAN-MATTI. Kaukaa vaeltavat ihmiset tänne ammentamaan viisautenne
kaivosta, ja he tuovat teille kultaa ja kalliita kiviä. Nylkekäät ja
kiskokaat heitä, ottakaat kaisantaalari jokaisesta nassakasta vettä,
ja kolikoita kasaantuu teidän koinsyömiin arkkuihinne. Riemuitkaat
teitänne!
MESAKKI. Hölmölästä tulee vielä oikea pyhiinvaelluspaikka.
JASKA (Ammentaa vettä kuopasta ja kantaa tynnyriin). Jeekuna vyrrää!
Epra, ajatteles, kaisantaalari nassakasta vettä!
EPRA. Taikka kaksi.
Jaska ja Epra juovat.
JASKA. Niin, vaikka kaksi. Epra, me olemme oikein onnen poikia, tule,
ystävä, vanhaa uskollista, karvaista rintaani vasten!
Jaska ja Epra syleilevät.
EPRA. Jukravita! Minun ymmärrykseni kirkastuu!
AKIANTERI. Ja minun! Nyt minä keksin ikipyörän!
MAAILMAN-MATTI. Juo. Juokaat, niin te näette! Epra ja Jaska, jo ensi
yönä te näette unessa kultasapelin ja raha-arkun paikan, perätkää
Hölmölän talojen peräseinää. Niin, minä en sano muuta. Ennen auringon
nousua selviää kaikki.
JASKA. Minä alan jo tänä iltana.
EPRA. Niin minäkin teen, mutta ensin saunaan!
JASKA. Ja minä otan sellaisen löylyn, että silakatkin seinällä paistuu.
EPRA. Ja minä annan Koputus-Liisan iskeä kaksi sarvea takapakuroihini.
JASKA. Ja minä kaksi sarvea niskaan.
EPRA. ja yhden päähän.
JASKA. Ihan keskelle otsaa! — Mutta ensin pudotamme vielä kielellemme
pisaran viisauden vettä. Olkoon nyt janomme suuri kuin Nooakilla.
EPRA. Karaiskaamme kurkkuamme joka päivä, ja elämämme olkoon paratiisi.
JASKA. Ja hiukan vielä parempi kuin paratiisi.
MESAKKI. Iloitkaan kaikki, sillä hyvä kaitselmus ohjaa haparoivia
askeleitamme.
JASKA. Nyt minä tahtoisin suudella koko maailmaa! Herra mestari,
nostakaa oikeata koipeanne ja sallikaa minun suudella teidän armollista
kenkäänne! (Suutelee kenkää.)
EPRA. Ja nostakaa myös vasenta jalkaanne, sillä minä en tahdo olla
huonompi kuin veljeni Jaska!
Maailman-Matti nostaa jalkojaan ja Epra suutelee kenkää.
TIKKA (Tikka ynnä muita hölmöläisiä saunapuvussa vastat kainalossa).
Minä olen jo kuullut siitä suuresta tapauksesta, iloitse, sinä Hölmölän
kansa! Kuulkaa!
MESAKKI. Hyst! Kuulkaat palvelijat ja olkaa kuuliaiset meille,
teidän ruumiillisille isännillenne, tuomareille, piispoille ja
sananpalvelijoillenne.
TIKKA (Maailman-Matille). Hölmölän lautakunta on tyysten ja tarkoin
punnittuaan pitänyt tänään kyläkäräjiä, ja minä edestuon toimellisen
ja korkeasti kunnioitettavan porsaidenjalostusyhdistyksen puolesta
kunnioittavimman kunnioituksen ja nimitän teidät kaikkien kunniallisten
ja toimellisten hölmöläisten porsaiden kunniajalostusmestariksi ja
merkiksi ripustan minä tämän kullatun porsaan kaulaanne.
JASKA. Haarikka kiertämään!
Haarikka kiertää kädestä käteen.
EPRA. Tämä menee päähän ja minä tunnen, kuinka älyni nousee hiusjuuriin
saakka!
JASKA. Niin, ei tämä vatsaan mene, hei, minä olen jo pienessä
hiprakassa ja minä tiedän kaikki, mitä Justiina ajattelee.
AKIANTERI. Ja nostakaamme kunniavieraamme sikokaukaloon kuten vanha
maan tapa vaatii.
MAAILMAN-MATTI. Kuulkaas!
JASKA. Kuulkaamme ensin!
MAAILMAN-MATTI (Hiukan juopuen). Tällä hetkellä minä olen juopunut
ylönpalttisesta viisaudesta ja minä sanon sen teille, Hölmölän
rikkiviisaat ja ristiveljet, että teillä on puuroaivot. Teidän järkenne
putoo usein vatsaan, mutta parempi vatsassa kuin päässä.
EPRA. Mitäs se tällä tarkottaa?
JASKA. Hän laskee leikkiä.
MAAILMAN-MATTI. Koskahan teidänkin leukanne maatuvat, mutta sanotaan,
ettei karvainen nauris ensiksi mätäne. Te olette koppavia, kun muissa
riikeissä tunnustetaan, ettette olekaan murjaania, talisilmäisiä
ihmissyöjiä ja hylkeen poikasia. Terve, sinä siunattu maankamara,
sinä tervan ja rasvan, pellavan, tynnyrintappien, makkaratikkujen,
ämyränkän, rekilaulujen ja neropattien luvattu maa!
MESAKKI. Hän ei tiedä, mitä hän puhuu, henki on tullut hänen päällensä.
MAAILMAN-MATTI. Minä olen porsas, huijari, hunsvotti, minä olen
sormitaiteilija enkä mikään pakkoluovuttaja. Hihhei! Tämä on hauskaa,
tämä on taivaallista, kun saa puhua suunsa puhtaaksi. Terve, sinä
Hölmölän vanha hapatus! Minä juon, tämä on pirkeleen eliksööriä, terve,
sano voi potaattia. Johorimuikkus! Vastaa mitä se on: hölyn pölyä. Hui!
JASKA. Johorimuikkus! Vest ja varjele, hän raivoilee.
AKIANTERI. Hänessä käy myrsky väkevä!
MESAKKI. Me telkeemme hänet saunaan.
HÖLMÖLÄISET. Saunaan, saunaan!
MAAILMAN-MATTI. Ei, ei, te hullut hölmöläiset, minä en tartte saunaa,
kuuletteko...!
TIKKA. Yhden puheista älköön ketään tuomittako, sanoo laki.
JASKA. Ja nyt kaukaloon!
AKIANTERI. Ja laulakaamme hölmöläisten laulu, jonka minä... (Lyö
rintaansa.)... Justiinsa sama minä olen tehnyt.
JASKA. Eläköön!
EPRA. Eläköön!
Hölmöläiset nostavat Maailman-Matin kaukaloon ja kantavat ympäri pihan
eläköönhuutojen kaikuessa saunaan ja laulavat Akianterin kulkiessa
edellä tahtia lyöden.
MAAILMAN-MATTI (Heiluttaen jalkojaan). Ei, ei, älkää viekö minua
saunaan, te pässit, te peijoonit, te pähkähullut hölmöläiset!
HÖLMÖLÄISET. Laulavat.
Koko taivaan kannen alla
oisko maata parempaa,
kuin on tää Hölmölämme,
tää rekilaulun maa.
Tääll' arvon ansaitsemme,
täällä on niin haikiaa,
hyv' on täällä nukkuissamme,
kaikki muu on vaikiaa.
JASKA. Hei, sula vila rallia, riiatu rallia!
Kaikki marssivat saunaan.
Esirippu.