EPRA. Työmekkoni heitin minä, en minä tästä puoleen tee muuta kuin
makaan vaan ja otan saunassa löylyjä.
JASKA. Niin minäkin, ja pyhänä sitä ajetaan kirkolle oikein
evankeliumivaljailla, hui että humahtaa, pois tieltä, kun Hölmölän
rikkaat rusthollarit ajavat siknaalit hampaissa!
EPRA. Ha! Herrat ajaa ja savu jää, niin.
JASKA. Mitäs me suremme velattoman talon pojat, laitetaan
vinkkelipytinki ja...
EPRA. Ja pannaan rillisilmät koirat portille haukkumaan.
JASKA. Ja Justiinalle minä teetän oikein kahisevan samettihameen, eikä
sen enään tartte makkaroita laittaa.
EPRA. Ja minä Amalialle oikein silkkikengät ja hatun, jossa semmoset
plyymit lentelee. Koputus-Liisalle minä jo lupasin taalarin
kirkkohuivia varten.
JASKA. Ja minä ostan oikein hopeiset kolmihaaraiset joulukynttiläjalat.
EPRA. Ja minä kultaisen puurokupin.
JASKA. Kyllä meidän nyt kelpaa kun olemme rikkaita.
EPRA. Ha, rikkaita! Kyllä kelpaa.
JASKA. Me rumineeraamme.
EPRA. Ha, me rumineeraamme.
Kävelevät pönäkästi edestakaisin.
MESAKKI (Kurkistaa Epran akkunasta). Hihii!
MAAILMAN-MATTI. Mitäs se Mesakki nyt hihittää!
MESAKKI. Hihii, Koputus-Liisa! Kas, Akianteri makaa penkillä!
MAAILMAN-MATTI. Älkää kurkistako lähimmäisenne huvitarhaan. Se
Koputus-Liisa taitaa olla Mesakin entinen remma!
MESAKKI. Mitäs minä maailman menon turhuudesta. Mutta katsokaas, Liisa
taputtaa kuin taikinaa, ja Akianteri ähkii ja puhkii kuin synnin
vaivoissa.
MAAILMAN-MATTI (Loikkaa kuopan reunalle; itsekseen). Vanha kettu! (Epra
ja Jaska seisahtuvat kuopan reunalle.)
JASKA (Pönäkästi). Mutta eikös jo työ ala sujua.
EPRA (Koppavasti). Niin, saisi se käydä hiukan joutusampaan.
MAAILMAN-MATTI. Tarkkaa teen niinkuin ruotiukko koiraa nylkiessään.
(Epralle.) — Mutta kuinka Akianteri nyt jaksaa?
EPRA. Siellä se makaa tuvan penkillä, ja Koputus-Liisa hoitelee sitä.
MESAKKI. Se otti sen niin pahakseen, kun Amalia vei siltä kukonkoiven.
EPRA. Ha, kukonkoiven! No, kyllä Amalia vielä malttaa mielensä.
MESAKKI. Niin, luonto se on joka tikanpojan puuhun vetää.
JASKA. Sen minä sanon, että minä alan jo kärsimystyä, eikös siellä,
jukravita, jo näy mitään!
EPRA. Jaa, kyllä olisi jo aika nostaa se raha-arkku.
MESAKKI. Hys, hys, hyvät isännät, muistakaa toki, ettei hän ole mikään
tavallinen renki.
EPRA. Niin, armollinen riikin herra.
JASKA. Suurarmollinen herra riikinjakaja.
MAAILMAN-MATTI (Itsekseen). En minä enään viitsi. (Tekeytyy kipeäksi ja
huutaa äkkiä.) Ai, ai, ai!
JASKA. Mikä nyt tuli!
EPRA. Ha, mitä!
MAAILMAN-MATTI. Ai, ai, auttakaa, auttakaa!
MESAKKI. Voi, taivaan talivasara!
Jaska ja Epra koittavat auttaa Maailman-Mattia.
MAAILMAN-MATTI. Ai, ai, älkää koskeko, älkää koskeko! Jalka poikki,
jalka poikki!
JASKA ja EPRA. Jalka poikki!
MESAKKI. Elämä on juur vähä tomun tuoksu ja hekuma kuin liukas virran
juoksu!
MAAILMAN-MATTI. Aurinko pisti, ja jalka nyrjähti, ai, ai, ai, koskee
niin, koskee niin.
JASKA. Mitäs me nyt teemme, voi surkeus, nyt menivät kaikki kalleudet,
kultasapelit kuin pohjattomaan kaivoon.
EPRA. Ha, ja rahakirstut. Mitäs me nyt teemme!
MESAKKI. Tämä oli meille meidän pahain tekojemme jälkeen.
JASKA. Vest ja varjele, tätä onnettomuutta, tätä onnettomuutta!
EPRA. Voi, suutari sentään!
MAAILMAN-MATTI, Minä kuolen, minä kuolen!
MESAKKI. Vettä, vettä! Miksei Hölmölässä ole kaivoa!
MAAILMAN-MATTI. Tai vaarinkaljaa! Ai, ai!
JASKA. Minä juoksen kuin päätön kana, missä on minun toinen töppöseni!
MESAKKI. Käskekää tänne Koputus-Liisa!
EPRA. Jaa Koputus-Liisa?
MESAKKI. Niin, Koputus-Liisa.
JASKA. Älä siinä seiso kuin kysymysmerkki.
EPRA. Jaa kysymysmerkki!
JASKA. Niin, ja pataässä.
MESAKKI. Epra, mene hakemaan Koputus-Liisaa.