"Kaatui! Eikö!" vastaa isäntä. "Minkälainen se lie eläjä! Ei siihen
pyssy tehonnut."
"Tosiaanko! Sepä nyt! No, ammuittehan te tarkkaan?"
"Ka, minä ammuin niin tarkkaan, jott'ei kyllä ammunnassa vikaa ollut,
ja kyllä sattui."
"Mutta jos ei sattunutkaan?"
"Sattunutko! Ihan vissiin sattui ja hyvään paikkaan. Minä ammuin ihan
sydäntä kohti."
"Mutta eihän kuitenkaan ole sanottu, että te osasitte sydämmeen. Kuinka
tuli likelle mörkö?"
"Tässä näin, juuri tällä kohdalla, jossa minä nyt olen, seisoi se. Ja
olisi se tullut likeimnäksikin, vaan minä en malttanut odottaa."
"Siinäpä se! On saattanut, kun kuitenkaan ei otus ollut tämän
likempänä, ja pimeäkinhän on tehnyt haittaa, -- on saattanut kuitenkin
teillä käsi pettää."
"Eipä pettänytkään, totta vie. Niin totta kuin minä olen minä, niin
minä ammuin ihan tarkkaan ja luoti kyllä kävi oikeaan paikkaan."
"No, sitten kai on mörkö kaatunut. Jos se vaan on saanut luodin
rintaansa, niin ei se kaukana olekaan täältä."
"Niin sen luulisi; vaan mikä lie ollut pyssyssäni vikana, kun se
ei tehonnut. Metsä vaan, heti kun olin ampunut, ikäänkuin ei olisi
käynytkään, tempasi maasta irti kannon, -- tuossahan tuo vielä kolo
näkyy -- ja lyödä läjähytti sen sitten pirstaleiksi maata vasten
semmoisella jytäkällä, jotta se vasta jytäkkää oli."
"Niin, kuulinhan minäkin jotain sen tapaista."
"Ja sitten se heti kääntyi poispäin, sinnepäin, mistä oli tullutkin,
otti laukan semmoisen, jotta se vasta kyytiä oli. Nyt se jo saattaa
hyvinkin kaukana olla."
"Entäpä, jos ei olisikaan!"
"Voi, kyllä se ei tämän seudun likellä ole."
"Kukapa sen vielä tietää! Jos siihen vaan on luoti käynyt, niin se ei
ole hyvin kauas mahtanut päästä. Eiköhän mahtane tässä verijälkiä olla
näkyvissä! Katsotaanpa! Piti kai minulla tikkuja olla -- minne lienevät
painuneet -- no, eikö niitä -- luulisippa -- jopa löytyi."
Lauri kun on saanut tulitikkuunsa valkean, niin sen valossa hän ja
isäntä katselevat, jotta näkyykö mitään; ja todella onkin kannon sijan
vieressä muutamia veritilkkoja. Siinä on yhdessä kohti sammalikko
punertunut verestä, mutta muualla siinä lähellä ei näy yhtään
verijälkeä, vaikka Lauri uudestaan virittää tulen toiseen tikkuun.
"Onpahan käynyt", sanoo Lauri.
"No, tiesinhän minä, että kävi se", sanoo vastuuksi isäntä, "ihan
sydämmeen kävi."
"Tokkopahan lie sydämmeen käynyt! Sittenhän olisi peto tähän paikkaan
kaatunut."
"Ka, niinhän minäkin luulin ampuessani, jotta kyllä se nyt tähän
paikkaan kaatuu. Mutta älähän! Hyvin kummiini menin, kun se lähti
täältä pois laukkaamaan. Siihen ei minun pyssyni tehonnut; ja minä alan
luulla, että kunhan ei liene minun pyssyni pilattu."
"Pilattuko!"
"No, niinpä minusta tunnustaa, että pilattu se mahtaa olla, koskapahan
ei tappanut."
"Mikäpä sen olisi pilannut?"
"Ka, Kuuselainen sen on mahtanut pilata."
"Mitenhän lienee! Mutta emmehän vielä tiedä, onko mörkö kaatunut vai
ei. Entäpä jos ei luoti sattunutkaan ihan sydämmeen."
"Kylläpä sen piti sattua."
"Mikäpä sen niin tarkkaan tietää! On saattanut sattua semmoiseen
paikkaan, ett'ei ole heti tehonnut, vaan on se kuitenkin saattanut
jälestäpäin vaikuttaa, ja olisihan mahdollista, että metsän kuningas
jossain mättään kolossa kuolleena maata mätköttää."
"Eipä mahtane kuolleena olla minun luullakseni. Semmoiseltapa sen lähtö
näytti, että ihan terveenä se oli."
"On siihen kuitenkin vika tullut, koskapahan on verta vuotanut. Saamme
tulla aamulla vielä katsomaan, jotta eikö sattuisi sitä löytymään
missään."
"Ka saisihan tuota tulla. Jos siltä on verta muualle vuotanut kuin
tähän, niin sittenhän tuota voitaisiin sen jälille päästä. Mutta jos
vaan minun pyssyni on pilattu, niinkuin pelkään, niin kyllä silloin on
turha vaiva hakea. Mutta olkoonpa miten tahansa, niin niinhän kuitenkin
on tapahtunut kuin on sallittu."
"Ka niin. Eihän se tämä asia enää muutu. Mutta eipä tässä vielä
varmuudella tiedetä, kuinka on käynytkään. Sittenpähän huomenna
nähdään."
Vihdoin keskustelunsa lopetettuaan lähtevät vahtaajat kotiapäin
astumaan, kun kuitenkin pitävät varmana, ett'ei metsä sinä yönä enää
haaskoille tule. Ja kotia tultuaan he heti käyvät levolle, kerran taas
yönsä rauhassa nukkumaan monien valvomisien perästä.