Entiset. Wiljakainen, valkea hattu kädessä. Tikka. Palveluspoika
kantaen tarjoimella koko joukon pottuja ja juomalaseja, jotka
hän asettaa pöydälle huoneen ulkopuolelle. Heimo tulee ja
asettauupi porvarien joukkoon. Leena seisoo puodin ulkopuolella
ja katselee juhlanmenoa.
_Wiljakainen_. Tässä on hattu, herra komersiraati; teidän ylhäisyytenne
kenties tahtoo sitä koettaa.
_Wasili_ (ottaa yömyssyn pois ja panee hatun päähänsä). Toi mahtuup
aivaan topraast pieneen. A, kultapahan toi nyt näytteäh?
_Kaikki_. Oikein komealta! loistavalta kuin aurinko!
_Wasili_. A kas, kuin lahjuotaan rahavaal tuon yöhlakkiin muistooks.
(Wiskaa sen pois ja toiset tappelevat siitä.)
_Miettinen_. Hei, älkää repikö! Se on säilytettävä Raastuvan seinän
naulassa tuleville sukupolville tämän päivän muistoksi.
_Wasili_ (Wiljakaiselle). A kas, kyllähpähän taast maksuun soat, pyhääh
veljeen!
_Wiljakainen_. Kylläpähän rahat tallella on, kun ne teidän takana ovat,
teidän ekselensinne!
_Tikka_. Näinköhän teidän ylhäisyytenne suvaitsis kaataa itsellensä
lasin parasta sorttia rommia, Wiipnrista saakka tuotua. Me, näettehän
te, olemme tuottaneet sitä sieltä saakka vallan teitä varten, sillä
itse juomme tavallisesti paloviinaa, mutta kun nyt on tämmöinen
juhlallinen tilaisuus, niin...
_Wasili_. Passipo, pyhiin veljeen! A kyllääpähän miä olisiin kernahaast
viinuskoakin juonuh, a kuin rommuh tok maistoah pareimmaalt, kummihkin
lökärinäh i norrina kahviin joukoos, niin olokuonhan männeheeks.
_Tikka_. Ja muutenkin on se päivällisen jälkeen parhain juoma ja
toiseksi voi sitä nauttiessa keskustella hyvin viisaasti kaikenmoisista
valtiollisista asioista.
_Wasili_. No, pyhäät veljeet, kuvaat mieheet, mutsut i likat! a kas,
kuin isantah käskööp, niin tulkoattenpahan nyt naukkoamahan kunniaan
ryypyyn i takanoit yhtehen pistämähään i nuitaa näitaä aikah asioit
tuumaimahan.
(Istuvat pöydän ääreen.)
_Laulu_.
(Sävel: Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla.)
1.
_Wasili_.
Kas, kuin rommuu maistetamma noistah putielkoistah,
Najuu jos on, riitelkeämmä aikah-asioistah.
_Kaikki toiset_.
Hei, hoi, eläköön
Asjain perustukset!
Niin myös eläköön
Riidat, juopumukset!
(Juovat.)
2.
_Miettinen_.
Suomess' yhä nälkävuodet korjaa kansaa poisi,
Woisko herra sanoa, ne miten poistaa voisi?
_Kaikki toiset_.
Nyt, nyt veikkoset,
Tarkoin kuunnelkaamme!
Olkaa iloiset,
Wiisaan neuvon saamme.
3.
_Wasili_.
Rahoa veikool tanssih, loistooh pie kuin herraasväkit,
Siit, kas, Jumal ihastuup i täytteäp köyhiin säkit.
_Kaikki toiset_.
Neuvost' kiitos suur!
Loistain tanssikaamme!
Sillä tavoin juur
Teemme rikkaaks maamme.
(Juovat.)
4.
_Sopanen_.
Meidän rautatiestä mitä herra arveleepi?
Kenties siitä rahanpula meille syntyneepi.
Kaikki toiset.
Nyt, nyt, veikkoset!
Tarkoin kuunnelkaamme!
Olkaa iloiset,
Wiisaan vastuun saamme.
5.
_Wasili_.
Älkeäh surra, jauhuokulit tuloo sitää myötäh,
Kas, ei teitään tarvihtek siit eneän tehtää työtäh.
_Kaikki toiset_.
Nyt, nyt päivät yöt
Suurest' iloitkaamme!
Loppuu kaikki työt,
Laiskan' olla saamme.
(Juovat.)
6.
_Tikka_.
Totta onko, että saapi kirjoitella meillä
Myöskin yhtä vapahasti niinkuin saapi teillä?
_Kaikki toiset_.
Nyt, nyt, veikkoset,
Tarkoin kuunnelkaamme!
Olkaa iloiset,
Wiisaan vastuun saamme.
7.
_Wasili_.
Kaikkiipa, kah, tahtootten kuin ränttihvapauhtaa,
A kuin teil ei tuumaija ies oloo oikeuhtaa.
_Kaikki toiset_.
Kun nyt tuostakin
Waivast' päästä saamme,
Rommii ryyppyihin!
Nauttein iloitkaamme!
(Juovat.)
8.
_Wiljakainen_.
Tokko vielä paraneepi meidän kieliseikka?
Täällä niinkuin Paapeliss' ei veljää tajuu veikka.
_Kaikki toiset_.
Nyt, nyt, veikkoset,
Tarkoin kuunnelkaamme!
Olkaa iloiset,
Wiisaan vastuun saamme.
_Wasili_.
Tapelkoahten akkoin lail, niin kotihkoisii soatten,
A myös ison isänmoan kielt valmiiks oppihkoatten.
_Kaikki toiset_.
Onneks olkohon
Kolmas valtakieli!
Kas, Käksalmen on
Sinneppäin jo mieli.
(Juovat.)
10.
_Heimo_.
Kuinka monta ruplaa, luvan saanko tutkistella,
Aiotten te Käkisalmeen lahjaks jaeskella?
_Kaikki toiset_.
Nyt, nyt, veikkoset,
Tarkoin kuunnelkaamme!
Olkaa riemuiset!
Parhaan vastuun saamme.
11.
_Wasili_.
Jokah kert kuin aukeejoa, kas, roppih putielkoistah,
Kolikoit miä nakkeloon pois silloon kirstuhloistah.
_Kaikki toiset_.
Hei, hoi, veikkoset,
Tuhansia saamme!
Olkaa iloiset,
Riemuin nauttikaamme!
(Juovat.)
12.
_Wasili_.
Ei pie uskooh, sil kuin rommuu liiaaks soan miä maistoah,
Kas, miä silloon tarinoihteen ainah kaikellaistoah.
_Kaikki toiset_.
Tott' ei olekaan
Nyt hän mitä vastaa,
Komersraati vaan
Leikkiä nyt haastaa.
(Juovat.)
_Miettinen_. Herra komersiraati Wasili Petrovitsan terveydeksi!
_Kaikki_. Hän eläköön! Hurra!
(Juovat.)
_Wasili_ (kohoaa seisaalleen ja kumartaa.) A miäpä kiitään teit, kuvaat
herraat i rouvaat, mieheet i mutsuut, likaat i poiaat! Kas, miäpähän en
koskahan unhootak tämmöhist hyveä vastahan ottaamist, jokah minuul nuin
suureheeks onneeks on sattuunuh. A, älkeättenpähän pahaaksuko, jospahan
miäkin pakissen muuan kunnia-sanaah teillen.
_Sopanen. Miettinen. Tikka._ Hiljaan! Hiljaan! Komersiraati haastaa!
_Wasili_. A kah, Käkihsalmiih terveeh olkuon, i kauvaan elkyön, i
lihaavaks tulkuon, i se häpeheen joutuukuon, kuk ei sen terveeheks juo!
Hurra!
_Kaikki_. Hurra! hurra!
_Wasili_. A kah, niättenhän, pyhäät veljeet, että miä oloon varmah
oppinut Suomeen runohkonstiis i osoan sovittoa tismoallehen loppuun ili
sapaassihin sanaat lauluus.
_Sopanen_. Mikä ihmeteltävä taito yhdellä muukalaisella Suomen
runollisuudessa! Minä, joka olen Kirjallisuuden seuran jäsen, esitän
hänet Helsingin Kirjallisuuden Seuran runous-osaston tutkiakuntaan
kunniajäseneksi.
_Miettinen_ (innostuneena). Wai muukalainen! muukalainen! Ei
komersiraati ole mikään muukalainen. Sama veri liikkuu hänen sekä
meidän Käkisalmelaisten suonissa. Oi, mikä kansallinen juhla! Kaikki
säädyt, raatimiehet, porvarit, vaimot, akat, vanhat, nuoret, kaikki
ovat juhlapuvuissa kokoon tulleet. Ja kaikkien sydän sykkii
vilpittömästä riemusta! Oi, minä tahdon kirjoittaa siitä ilmoituksen
Moskovan Wietomostiin sekä Wiralliseen Lehteen!