Entiset. Wasili. Wiljakainen.
_Wasili_. A kah, minuulpahan oloo uikein pahah mielii kuin ei kaupaat
rotsinehet. Woan enpähän miä voinee mustoa hattuu piessä kantoa. As,
valokonen hattuhan minuul piteä piessän ollaah. Ettenköpähän työ näje,
että miä oloon valakiapie prihatsu, kuten kuin ihte viaattomuus, i kuin
viaattomuuves ei oo kutakana vilppii, niin kas, enpähän miäkänä
suvaisse kutakana outoo merkkii piessän.
_Wiljakainen_. Sepä oli saakeli, että juurivasta ikään tulin myymään
ainoan valkean hattuni.
_Wasili_. Sep oloo soakelih, sep oloo soakelih! a kutama toi minuhuun
kuuluup? Eihän toi kotsaus minuhun koskee.
_Wiljakainen_ (itsekseen). Luulenpa kuitenkin keinon keksiväni: Herra
Niilo Heimo antaa minulle luultavasti takaisin sen valkoisen hatun,
jonka hän vasta osti minulta. (Ääneensä.) Jospa herra komersiraati
tahtoisi armosta odottaa hiukkaisen aikaa, ainoastaan niin kauvan kuin
olette puolipäivällisenne syöneet, niin teidän ylhäisyytenne on saava
valkean hatun, jota juuri tehdään ja joka valmistuu noin neljänneksen
tunnin jälkeen.
_Wasili_. No, kah, voineenpahan miä tok nuin kotvaan aikoa uottoah. A
tahtoisittenkopahan toin laittoa siitten minuul kamorkkahan.
_Wiljakainen_. Suoraa päätä.
_Tikka_ (läheten). Sydämeni hyppii ilosta, että teidän ekselensinne,
herra komersiraati, tekee minulle sen kunnian, että tulee minun
katokseni alle asumaan.
_Wasili_. Kas, pyhä veli, joskopahan sinuun syömi hyppiih, i hyppiih
minuunkin.
_Miettinen_. Kuinka viisaasti vastattu!
_Sopanen_. Hänen vastauksensa sattuvat aina navakkaasi.
_Tikka_. Jos teidän ylhäisyytenne suvaitsee astua pöytään, niin on
ruoka jo valmis.
_Wasili_. A kas, kutama kiiruuhummin sitämä parhempi; jopahan suoleet
minuul nalöst sisäl kuunuvoa.
_Tikka_ (huutaa huoneesensa). Hei, säkkipillit ja harmoonikat soimaan.
(Säkkipillien ja harmoonien soitto kuuluu.)
_Wasili_ (itsekseen). Soakelih soikohon! Nytpähän ei eneän oo epäillyst
siit, että hyö luuloo minuun olovan kaimoani, Kommersiroalin Mnskovast.
(Wasili, Tikka, Sopanen ja Miettinen menevät sisälle.)
_Wiljakainen_ (yksinään). Niin, niin minun pitääkin tehdä. Tyttäreni
Leena menköön nuorelta Heimo herralta pyytämään sitä takaisin. Hänelle
herra Heimo sen kyllä antaa.
(Menee.)