Tikka. Wiljakainen. Heimo ja hänen Ajorenkinsä, joka kantaa
matkatakkia ja vähäistä matkalaukkua.
_Heimo_. Tässäkö kestikievarihuone on?
_Renki_. Siinä se on, ja tuossapa näyttää itse isäntäkin olevan.
_Heimo_. Woisinko saada hyyrylle yhden kammarin, herra isäntä?
_Tikka_. Kammarinko? -- Kuka te olette?
_Heimo_. Mitä se teihin tulee? Minä olen, niinkuin näette,
matkustavainen Helsingistä, ja tahdon kestikievarista huonetta.
_Tikka_. Wai niin! mutta älkää pahaksi panko, minulla ei ole tilaa;
koko huoneeni olen hyyrännyt eräälle korkeasukuiselle matkustavaiselle,
jota juuri tällä silmänräpäyksellä odotetaan tänne tulevaksi.
_Heimo_. Niin vain! minun tulee siis palata takaisin. Waan saanko
kysyä, kuka se korkeasukuinen matkustavainen on, jollei hän vaan kulje
nimeänsä ilmoittamatta?
_Tikka_. Kyllä hän niin tekee, mutta meidän kesken puhuttu, hän on
komersiraati Wasili Petravitsa.
_Heimo_. Mitä hänellä täällä on tekemistä?
_Tikka_. Suokaa anteeksi, mutta kylläpä näytättekin olevan vasta
syntynyt vasikka! Ettekö edes Moskovan Wietomostia lue? Ha, ha, ha!
Kuin tuhmat nuo Helsinkiläiset ovatkin. Ha, ha, ha!
_Heimo_. Mutta saanko luvan kysyä, asuuko huoneissanne eräs Niilo Heimo
niminen herra Helsingistä?
_Tikka_. Sitä pahempi, sillä hän täyttää vaan kammarini ilman mitään
hyötyä minulle näin kovina aikoina. Kunpahan vaan maksaisi minulle
rätinkinsä, niin saisi mennä vaikka männikköön. Waan eihän minulla ole
aikaa tässä teidän kanssa maksutta lörpötellä. Hyvästi te näsäviisas
Helsinkiläinen!
(Menee.)
_Wiljakainen_. Kuulkaa herra, kyllä se on aivan totta mitä hän puhui.
Me olemme saaneet sanoman hänen tulostansa. Hän on ostanut matkallansa
lakin ja maksanut siitä kymmenen ruplaa. Minun täytyy tosiaankin mennä
puotiini ja panna kaikki hatut järjestykseen, kenties hän ostaa minulta
semmoisen.
(Aikoo mennä.)
_Heimo_. Jumala ties, mitkä pidot täällä syntynevätkään.
(Wiljakaiselle.) Kuulkaapa pari sanaa, ennenkuin menette pois.
Olisitteko niin hyvä ja sanoisitte minulle mistä täällä kaupungissa
saisin kortteerin?
_Wiljakainen_. Täällä ei ole muuta sosieteettihuonetta kuin
kestikievari. Waan kuulkaa, jos tahdotte tulla minun katokseni alle,
niin kyllähän hyvä sopu tilaa antaa.
_Heimo_. Aivan mielelläni, vaan sallikaa minun sitten palkita vaivanne.
_Wiljakainen_. No, kyllähän siitä sitten sovimme. (Rengille.) Wie
herran kapineet sisään! (Renki menee sisälle.) Olkaa niin hyvä ja
odotelkaa hetkisen aikaa puodissani, niin on kammari kohta valmis.
(Huutaa): Leena!
_Heimo_. Kiitoksia paljon! Ehkä minä istun tässä penkillä niin kauvan.
(Istahtaa puodin vierellä olevalle penkille.)
_Wiljakainen_. Miten vaan itse tahdotte. (Huutaa): Leena!
(Menee puntiinsa. Renki tulee sieltä takaisin ja lähtee pois.)