Entiset. Wiljakainen. Miettinen. Ravintolanvieraita ja
palvelijoita. Miettisellä on vielä sanomalehti kädessä.
_Kaikki_. Mitä nyt? mitä nyt?
_Tikka_. Hajuvettä! Hajuvettä!
(Palvelijat juoksevat sinne tänne.)
_Sopanen_ (alkaa tointua). En minä tahdo hajuvettä. Antakaa minulle
ryyppy viinaa, se on paljoa parempi.
_Tikka_. Tuokaa kuminaviinaa! Ei, tuokaa tavallista paloviinaa!
(Sopaselle tuodaan ryyppy viinaa.)
_Sopanen_ (juotuansa). Ah, kuinka se helpotti!
(Nousee.)
_Miettinen_. Oletteko saaneet pahoja sanomia?
_Tikka_. Minä otan osaa suruunne.
_Sopanen_. Ei, ei sinnepäinkään. Minä pyörryin vaan pelkästä ilosta.
_Kaikki_. Ilostako?
_Sopanen_ (mieleltään liikutettuna). Oi, ystävä kullat! Miten
saattaisin virkkaa teille tunteeni? Enhän voi puhuakaan!
Ko-ko-ko-ko-komersiraati Petrovitsa tulee Käkisalmeen.
_Kaikki_. Tuleeko?
_Sopanen_. Hä-hä-hä-hän e-ei tule.
_Kaikki_. Eikö?
_Sopanen_. Hän o-o-o-on jo tullut.
_Kaikki_. Onko mahdollista?
_Sopanen_ (antaa Tikalle kirjeen). Lukekaa itse, Kaarl Ivaanovitsa;
minä olen niin pyörryksissä, etten ainoatakaan puustainta tunne.
_Tikka_. "Ässä", y sanoo y; s, y, s, syster; p sanoo p, e, k; syster
pekko. Lukekaa te Matvei Jekaterinovitsa. Kyllähän minäkin lukea
osaisin, vaan en enää rillittä näe.
_Miettinen_ (lukee.) "Systerpek heinäkuun 1 päivä. Korkiast
kunnioitettavaine herra kupietsa. Nyt mie lähestyn pännää ja läkkii,
jolla saan kiruttaa et yhtä tärkiä kui suurki uutine on ilmestynt. Mie
saan ilmottaa et komersiraato Petrovitsa on tult ja lähtöö täs
silmäräpäykses Käksalmee, mis hää ottaa korttierii Kaarl Iwanovitsan
luona."
_Tikka_. Minun luonani! Mitä kuulen minä?
_Miettinen_ (jatkaa lukua). "Hää, näättähä työ, kulkoo maata myöten,
minkä perustuksen syy on se, ettei massina voi kannattaa nii paljo
kultaa ja hopiaa, ku hänel on keral, kosk yhen posthevosen pittää
juossa 40 kertaa ies takasii. Hää reisuaa Sallaa ja vaik hää ei oo
tahtont ilmottaa issiää, nii on hää kuiteki tult tunnetuks siit
kultakasast ja erinomaisest antamisestaa, mil hää antaa joka paikas
kultaa. Ei hää oo antant köyhil, mut hää auttaa hantvärkkärilöitä,
kupetsii, keskievariloita ja kaikkii sil taval, et hää maksaa paljo
enemmä ku mitä maksaa. Nii esmerkiks anto hää kymmenä kolikkoo yhest
vuraskust."
_Wiljakainen_. Saakuri soi, jospa olisi sen minulta ostanut.
_Miettinen_ (jatkaa lukua). "-- ja tääl Systerpekis polttiniekan
veslasist, kuha sai vaan Rajajoon vettä, vaik sekkii olj sekasta ja
mutasta. Hää ilossi meit läsnä-olollaa vaa puolj tuntii, paha kyl; ja
vaik hää tulj keskel päivää, nii ei kuitekaa savotan ikkunois olt
kynttilöitä, sil kosk ei olt pimiä, nii ei myö tahottu tehhä hänel
liminatsii; hää tuljki niiku harakka, ettei kukkaa tietänt, kävel ja
katsel, jaa-ab, mie voi sannoo, niiku harakka, ja viel sukkelammii läks
hää pois, mie voi sannoo, niiku haukka kananpojan perrää. Miul ei oo
aikaa ennää kiruttaa teil, mie vaa tahoin suurimas kiiruuves tää kautta
ilmottaa teil, et komersiraato Petrovitsa tulloo Käksalmee. Pyyetään
suurimal nöyryyvel antamaa anteiks, ettei kirutushiekka oo kuivant ja
et kirutusläkki, jota sen pääl kaasin, on viel märkää" -- (katsoo
tarkemmin kirjettä) eihän tässä näy hiekkaa olevankaan ja puustaimet
ovat kuitenkin jo kuivat ja selvät -- (lukee) "mut miu pittää laittaa
se nii kostian ku se on. Ei mittää muuta täl kertaa ku paljo terveisii;
sitä toivottaa teil teijän liukas pismoiniekka Antrei Simenowitsa,
Prikassikan pomosniekka Systerpekin savotas." -- No ystäväni, mitä itse
asiasta arvelette?
_Tikka_. Komersiraati tahtoo tulla minun luokseni kortteriin! Ja minä,
kolhopää, en ole voinut tuota aavistaakaan. Nopeaan! Joutuun! Laittakaa
kaikki kuntoon! Siivotkaa huoneet komersiraatia varten, jopa herra
Heimonkin huone; hän voipi siksi ajaksi muuttaa kyökkiin. Minä itse
asun sillä ajalla vaikka kananhäkissä, tai navetassa, tai missä
tahansa. Joutuun, joutuun! ei ole aikaa joutilaisna virua. Nytpä
juolahti hyvin tärkeä seikka mieleeni! Pankaa kynttilöitä kaikille
ikkunoille palamaan; me tahdomme ottaa häntä vastaan komeammin kuin
Systerpekkiläiset. Kuolkaa, Iivana Mihailovitsa, teidänkin pitää panna
pari kolme kynttilää hattujen sijaan ikkunalle. Joutuun, joutuun!
(Wieraat ja palvelijat menevät.)
_Miettinen_. Lähdenpä kiirummiten kotiin pukeumaan raatimiehen
virkapukuuni. Jospa soitattaisin avissionikelloa kaduilla, niin kenties
ehtisin vielä saada porvariston kokoon ennenkuin hän tulee. Ehkä lienee
kuitenkin parempi, jos kokoon itse kaikki ne, jotka kadulla kohtaan.
(Menee.)
_Sopanen_. Woi, ottakaa minut mukaanne! Taluttakaa minua! Tuskin voin
enää jaloillani pysyä, sitä vähemmin avutta kotiin saakka käydä.
(Menee.)