Tikka. Renki (kirje kädessä). Sopanen.
_Renki_ (kovin hengistyksissään). Herra kauppias Ilja Jaakkovitsa
Sopanen! Ilja Jaakkovitsa Sopanen! eikö hän ole täällä.
_Tikka_. Mikä hätä nyt?
_Renki_. Postin kanssa on tullut kirje herra kauppias Ilja Jaakkovitsa
Sopaselle ja sillä on kiiru. Hänen rouvansa, Repekka Jaakkovitsa,
sanoi, että hän on täällä.
_Tikka_. Kyllä hän on täällä. Anna kirje minulle, niin minä vien sen
kiireemmiten hänelle.
_Renki_. En tohdi, sillä minun itseni täytyy se antaa hänelle.
_Tikka_ (Huutaa ravintolaan). Ilja Jaakkovits! täällä on yksi mies,
joka tahtoo puhua teidän kanssanne.
(Sopanen tulee.)
_Renki_. Saan sanoa paljon terveisiä rouvalta ja tässä on teille kirje,
joka juuri nyt postin kanssa tuli.
_Tikka_. Näinköhän tuo sanoma tuonee mulle ravintolan vieraita?
_Sopanen_. Sano rouvalle terveisiä paljon ja että minä tulen
illalliseksi kotiin.
_Tikka_. No, mitähän tuossa kirjeessä nyt on?
_Sopanen_ (lukee). "Korkiast kunnioitettu herra Ilja Jaakkovits
Sopanen, Rehellinen ja kuulusa kupietsa Käksalmes; _swojei rukuu_", se
on suomeksi, hänen omaan käteensä, eikä kenenkään muun; "_skooro,
skooro_", se tahtoo sanoa, oikein välein. (Aukaisee kirjeen.)
"Systerpek heinäkuun 1 päivä." -- Ah, se on kirjeenvaihtajaltani
Systerpekistä. Hän kirjoittaa minulle aina tärkeimmät uutiset sieltä.
(Lukee itsekseen.) Herra Jumala, mitä näen! Auttakaa! auttakaa, minua
pyörryttää! Minä kuolen!
(Hän on lankeamassa maahan, Tikka ottaa kiinni ja
vie hänet penkille kestikievarihuoneen vierellä.)
_Tikka_. Woi Jumalani! tähän tarvitaan kiiruisaa apua!
(Töytää hattumaakariu ovelle ja huutaa sisälle.)
Hajuvettä! hajuvettä! Wälskäri! Wälskäri! -- Ah, toden totta, nytpä
erhetyin pelkästä peljästymisestä. (Huutaa omasta ovestaan sisälle.)
Hajuvettä! Wälskäri! Wäliin! Ilja Jaakkovits laulaa viimeistä
virttänsä.