_Niilo_ perällä. _Tikka, Miettinen, Sopanen_ ja joukko
_ravintolan vieraita_ sekä _palvelijoita_ rientää juosten ulos
kestlkievarihuoneesta. Miettisellä on vielä ruokaliina rinnalla
ja Sopasella kädessä luupalanen, jota hän kaluaa.
_Kööri_.
(Lauletaan kuin: Arvon mekin ansaitsemme.)
1.
Ai, ai! Helsingistä milloin
Posti tänne tullut on,
Käkisalmi, riemus silloin
Onpi vallan verraton!
Iloa niin suurt' ei suonut
Mikään oo, kuin se on tuonut.
2.
Kun jo kello heläjääpi
Wirstan päästä kaikuen,
Ruoka unhotuksiin jääpi,
Wiinapullo samaten.
Uutisia kuulla saamme,
Niitä tarkoin tutkikaamme!
3.
Wirallinen Lehti noista
Sanomist' on mieluisin,
Hallituksen asioista
Haastelee se liiakskin;
Jos se pulaan joutuu milloin,
Almenninki auttaa silloin.
4.
Hufvudstadin-bladi painaa
Lukea mit' ansaitsee,
Senpätähden siitä aina
Neidot kohta tappelee,
Sekä uteljaisna juoksee
Ämmät kahvipöydän luokse.
_Tikka_ (palveluspojalle). Hei, Pekka, juokse paikalla postikonttoriin
ja tuo meille sanomalehdet.
(Poika menee.)
_Miettinen_. Niin kovin mielelläni tahtoisin tietää, onko
sanomalehdissä puhuttu komersiraati Petrovitsasta.
_Tikka_. Sitä minäkin tahtoisin niin mielelläni tietää. Häntä odotetaan
Walamoon. Tuo mainion rikas komersiraati Wasili Petravitsa Moskovasta!
_Miettinen_. Sanotaanpa hänen matkastansa olevan ilmoitettu Moskovan
Wietomostissa, vaan varmaankin saamme Wirallisesta Lehdestä hänestä
tarkempia tietoja.
_Sopanen_ (kaluen luuta). Saammepa kunnon paistin.
_Miettinen_. Siitäkö, jota kaluatte?
_Sopanen_. Ei, minä tarkoitan Petrovitsaa. Mutta semmoista herkkua
saamme tavallisesti haistella, vaan ei maistella. Täällä Käkisalmessa
ei meillä ole mitään hyötyä hänestä, sillä hän tietysti lähtee samalla
höyrylaivalla pois.
_Tikka_. Nuo hiiden höyrylaivat! Tuskinpa enää saa hyviä matkustavaisia
nähdäkään. Jos asian laita tulee näin pysymään, niin kaikki ravintolan
isännät täällä meidän maalla, minä tarkoitan Lyssenpurissa ja
Käkisalmessa, kuolevat nälkään hyvin pian.
_Miettinen_. Waan sanoppas, mikä on oikeastaan hänen Walamomatkansa
tarkoituksena?
_Sopanen_. Hänen Walamomatkansa tarkoituksena? -- Maltas kunhan pyyhkin
suuni puhtaaksi, niin paikalla sanon sen.
(Laulaa säveleellä: Tyhjät maljat pidoissa.)
1.
Petrovitsa mynteillään
Kansaa tanssittaapi,
Sodan saa hän syttymään,
Rauhat rakentaapi.
2.
Hopeaiset hetulet
Häll' on puvussansa,
Napit kaikki kultaiset
Häll' on takissansa.
3.
Hällä kammareissakin
Kultakruunut riippuu,
Hänpä polttaa setelin,
Sytyttäissä piippuu.
4.
Waan kun hän on ihminen.
Syntejä hän kantaa,
Niistä päästä, munkeillen
Rahaa tahtoo antaa.
5.
Mutta kyllä meillekin
Tuhansia jääpi,
Kukkaromme kovemmin
Silloin heläjääpi.
6.
Weljet, kyllä meillekin j.n.e.
_Miettinen_. Kas, hänpä vasta on kunnon mies. Woi, jos hän jo olisi
täällä! Ehkä teettäisi tykönäni uudet housut.
_Tikka_. Ja ostaisi pihatostani härkiä.
_Sopanen_. Ja puodistani Wuoksen lohta.
_Miettinen_. Minä, joka olen kaupungin vanhin ja raatimies, antaisin
kunnianosoitukseksi porvariston marssia hänen edessänsä.
_Tikka_. Ja minä härkäni ja mullikkani.
_Sopanen_. Ja minä kauppapalvelijani ja piikani.
(Palveluspoika tulee takaisin.)
_Palveluspoika_. Tässä on sanomalehdet.
(Kaikki kiiruhtavat hänen luoksensa.)
_Muutamat_. Hufvudstadin-bladi!
_Toiset_. Almenninki!
_Toiset_. Wirallinen Lehti!
_Miettinen_ (tempaisee kaikki sanomalehdet). No, noh! Emmehän voi
kaikki samalla kertaa lukea. Menkäämme ruokasaliin; minä luen teille,
niin voimme sitten asioista keskustella.
Kaikki. Se on oikein! Se on oikein!
(Menevät kestikievarihuoneesen.)
_Tikka_, (joka huomaa Niilon, palaa takaisin). Kuulkaa, herra Heimo
kulta! Älkää suuttuko! Minä olen kovassa rahan pulassa. Olisiko teidän
mahdollista suorittaa tänäin antamani rätinki.
_Niilo_. Aivan mielelläni tahtoisin sen tehdä, mutta sanoa täytyy
vaikka hävettää, ettei minulla ole tällä hetkellä ollenkaan rahaa, vaan
minä odottelen vekseliä Helsingistä ja lähetin nyt juuri toverini
postikonttoriin kysymään tokko semmoista on jo tullut.
_Tikka_. Sepä on lysti kuulla! Suokaa kuitenkin anteeksi rohkeuteni,
vaan ajat ovat nykyään niin kovat. (Mennessänsä itsekseen.) Tuopa on
merkillinen mies! Ties Jumala, mitä hän täällä Käkisalmessa näin kauvan
tehnee. Luulenpa, ettei mahda hänen laitansa oikealla tiellä olla.