AINA. Mistä ja keneltä hän tuota kirjettä odotti?
JAAKKOLA. Enpä tiedä. Eihän siitä sitte sen enempää ollut puhetta. --
Mutta Pekka ei ollutkaan siihen aikaan sellainen raivojuoppo kuin hän
nyt on, vaikka hän kyllä silloinkin salakähmään aika lailla huijaili.
TAAVI _(avaa taskusta ottamallaan avaimella lippaan ja ottaa siitä erään
asiakirjan.)_
JAAKKOLA. Mikä asiakirja se on, jota pidät kädessäsi?
TAAVI. Testamenttini ... taikka lahjoituskirja taikka miksi sitä
kutsunen.
JAAKKOLA. Testamenttisi! Varhain olet ruvennutkin kuolematasi
ajattelemaan!
TAAVI. Kirjoitin sen Kakolassa ollessani valmiiksi. Siitä vaan puuttuu
todistajat. Mistä nyt saamme toisen todistajan, kun talon palkolliset
kuuluvat olevan takamaalla heinässä?
ARO. Voidaan niitä saada naapurista vaikka kuinka monta.
JAAKKOLA. Taavi tehnyt testamenttinsa! Sepä kumma!
AINA. Hän uhkaa lähteä Amerikkaan.
JAAKKOLA. Vai Amerikkaan! Koska?
TAAVI. Huomenna lähden. -- Kukapa nyt olisi täällä naapurissa sellainen,
että Jaakkolan keralla allekirjoittaisi tämän testamenttini?
ARO. Kuoppalan Mikko osaa kirjoittaa.
TAAVI. Pyydän, että lähdet noutamaan häntä tänne.
JAAKKOLA. Tulen mukanasi, Aro. Mikko juuri tuonnoin pyysi minua
katsomaan kaurapeltoaan, jonka Omelan karja on pahoin tallannut. Mikolla
on aikomus käräjissä hakea vahingonkorvausta.
_(Aro ja Jaakkola menevät peräovesta.)_
TAAVI. Onko teillä täällä kirjoitusneuvoja?