"Siunattu olkoon lapsuutesi, jonka olen jakanut kanssasi, Merete! --
Lovandet olkoon todistajamme!"
Merete ei käsittänyt häntä -- täydellisesti. Mutta olihan niin paljon,
jota hän ei käsittänyt... Ja ne kysymykset, jotka hän aikoi tehdä,
kuolivat aina sydämentykytykseen, jonka hän sai ajatellessaan että he
pian, hyvin pian kuuluisivat toisilleen, -- ja silloin -- silloin hän
kyllä -- --
Sitten kohtasivat he puujalka-Larsraukan, joka nilkutti heitä vastaan
kainalosauvoineen --
"Hän ei ole _menettänyt_ jalkaansa, hänen toinen jalkansa on
synnynnältään liian lyhyt", selitti Merete.
Reinin kasvoilta näytti väri katoovan. Hän ei vastannut, kulkihan vain
ääneti tiehen tuijottaen...