"Mutta, arvelen minä, jos sielu ruumiista eroaa saastutettuna ja
puhdistumattomana, syystä että se on ruumiin kanssa aina yksissä ollut,
sitä palvellut ja rakastanut sekä siinä määrässä ollut sen, sen himojen
ja huvien lumoamana, ett'ei sille olekaan mikään muu näyttänyt
todelliselta, kuin ruumiillisuus, jota voi koskea, nähdä, juoda, syödä
ja hekumana käyttää, mutta sitä vastoin on harjaunut vihaamaan,
kammomaan ja pakenemaan sitä, joka on silmille himmeätä ja näkymätöntä,
tuota aatteellista ja filosofian kautta käsitettävää, luuletko, että
tämänkaltainen sielu on itsessään puhtaana?"
"En millään tavoin", sanoi hän.
"Eipä kyllä, vaan, luullakseni, ruumiillisuuden läpivaltaamana; ja tämän
ruumiillisuuden on juuri kanssakäynti ja yksissä-olo ruumiin kanssa
sielulle tehnyt luontoperäiseksi sen kautta, että sielu alinomaa oli
ruumiin kanssa yksissä ja tästä piti suurta huolta."
"Aivan."
"Joksikin painavaksi kait täytyy, ystäväni, tuota ruumiillisuutta
arvella ja raskaaksi sekä maantapaiseksi ja näkyväiseksi; ja
senkaltainen sielu, joka tästä on osallinen, paisuu ja vetyy jälleen
tähän näkyväiseen paikkaan, se kun pelkää näkymätöntä ja näkymättömäin
valtakuntaa, ja ajelehtaa, kuten sanotaan, hautapatsasten ja hautojen
ympärillä, niinkuin näiden lähellä onkin nähty varjontapaisia sielujen
aaveita, haamuja, jotka syntyvät semmoisista sieluista, jotka eivät ole
puhtaina irtauneet, vaan vielä ovat näkyväisestä osallisina, josta
syystä ne näkyvätkin."
"Niinpä vaan, todennäköisyyden mukaan, Sokrates."
"Todennäköisyyden mukaan kylläkin, Kebes; ja nähtävästi nämä haamut
eivät ole hyvien sieluja, vaan pahojen, joitten täytyy kuleksia ympäri
tämmöisiä paikkoja sovittaaksensa entistä elämänlaatuaan, joka oli
huono. Ja niinpä kauan ne kuleksivat, kunnes ne halunsa tähden tuohon
myötäseuraavaan ruumiillisuuteen uudestaan kahlehditaan johonkuhun
ruumiisen. XXXI. Mutta ne kahlehditaan, niinkuin todennäköistä on,
semmoisiin asuinsijoihin, jotka vastaavat heidän himoihinsa tässä
elämässä."
"Mitä tarkoitat, Sokrates?"
"Että esimerkiksi ne, jotka ovat himonneet syömäryyttä tahi irstaisuutta
tahi juoppoutta eivätkä ole himojansa hillinneet, nähtävästi,
sijoitetaan aasien ja senkaltaisten eläinten sukumuotoihin. Vai etkö
näin luule?"
"Aivan todennäköisiä puhut."
"Ne taas, jotka ovat etupäässä harrastaneet vääryyttä, väkivaltaa ja
ryöstöä, sijoitetaan susien, haukkain ja korpikotkien sukuihin. Vai
mihin muuhun arvelisimme tänkaltaisten sielujen joutuvan?"
"Epäilemättä tämmöisiin", sanoi Kebes.
"Eikö ole siis", sanoi hän, "muitten suhteen selvää, mihin mikin sielu
joutuu, aina sen mukaan minkälaiset sen harrastukset ovat olleet?"
"On kait", sanoi hän; "kuinkas ei?"
"Eivätkö näistä ole onnellisimpia ja eivätkö joudu parhaimpaan paikkaan
ne, jotka ovat harrastaneet tuota kansalaista ja valtakunnallista
hyvettä, jonka sanomme hillitseväisyydeksi ja oikeamielisyydeksi, joka
syntyy tottumuksesta ja harrastuksesta, ilman filosofiaa ja
ajattelemista?"
"Mitenkä nämä olisivat onnellisimmat?"
"Koska todennäköistä on, että nämä uudestaan tulevat valtiontapaiseen ja
sävyiseen sukuun, joko mehiläisten taikka vapsahaisten taikka
muuriaisten[24] taikkapa he joutuvatkin uudestaan samaan ihmissukuun ja
heistä syntyy keskinkertaisia ihmisiä."
"Nähtävästi."
XXXII. "Mutta jumalien sukuun pääseminen ei ole suotu sille, joka ei ole
viisautta harrastanut ja joka ei ole ihan puhtaana eronnut, siis ei
kenellekään muulle, kuin opinhaluiselle. Ja tästäpä syystä, te ystäväni
Kebes ja Simmias, oikeat viisauden harrastajat pidättäyvät kaikista
ruumiillisista haluista ja pysyvät lujina eivätkä niille antau, eikä
suinkaan siitä syystä, että he, kuten useimmat rahanhimoiset, muka
pelkäisivät taloudellista häviötä, eikä siitäkään syystä, että he, kuten
vallan- ja kunnianhimoiset, koska nämä tämmöisistä pidättäytyvät, muka
pelkäisivät huonon elämän kunniattomuutta ja häpeätä."
"Tämähän ei heille sopisikaan, Sokrates", sanoi Kebes.
"Eipä kyllä, Zeyn kautta", sanoi Sokrates; "senpätähden, Kebes, ne,
jotka pitävät jotain huolta sielustansa, jättävät jäähyväisensä kaikille
tällaisille ihmisille eivätkä vaella yksissä näiden kanssa, sillä nämä
eivät tiedä, mihin joutuvat; vaan koska he ovat sitä mielipidettä, että
heidän ei tule tehdä vastoin filosofiaa ja sielun vapauttamista ja
puhdistusta, niin he filosofiaa noudattavat ja kääntyvät sinne, minne
tämä johtaa."