XXX. "Zeyn kautta, täten", sanoi Kebes.

"Mutta, arvelen minä, jos sielu ruumiista eroaa saastutettuna ja

puhdistumattomana, syystä että se on ruumiin kanssa aina yksissä ollut,

sitä palvellut ja rakastanut sekä siinä määrässä ollut sen, sen himojen

ja huvien lumoamana, ett'ei sille olekaan mikään muu näyttänyt

todelliselta, kuin ruumiillisuus, jota voi koskea, nähdä, juoda, syödä

ja hekumana käyttää, mutta sitä vastoin on harjaunut vihaamaan,

kammomaan ja pakenemaan sitä, joka on silmille himmeätä ja näkymätöntä,

tuota aatteellista ja filosofian kautta käsitettävää, luuletko, että

tämänkaltainen sielu on itsessään puhtaana?"

"En millään tavoin", sanoi hän.

"Eipä kyllä, vaan, luullakseni, ruumiillisuuden läpivaltaamana; ja tämän

ruumiillisuuden on juuri kanssakäynti ja yksissä-olo ruumiin kanssa

sielulle tehnyt luontoperäiseksi sen kautta, että sielu alinomaa oli

ruumiin kanssa yksissä ja tästä piti suurta huolta."

"Aivan."

"Joksikin painavaksi kait täytyy, ystäväni, tuota ruumiillisuutta

arvella ja raskaaksi sekä maantapaiseksi ja näkyväiseksi; ja

senkaltainen sielu, joka tästä on osallinen, paisuu ja vetyy jälleen

tähän näkyväiseen paikkaan, se kun pelkää näkymätöntä ja näkymättömäin

valtakuntaa, ja ajelehtaa, kuten sanotaan, hautapatsasten ja hautojen

ympärillä, niinkuin näiden lähellä onkin nähty varjontapaisia sielujen

aaveita, haamuja, jotka syntyvät semmoisista sieluista, jotka eivät ole

puhtaina irtauneet, vaan vielä ovat näkyväisestä osallisina, josta

syystä ne näkyvätkin."

"Niinpä vaan, todennäköisyyden mukaan, Sokrates."

"Todennäköisyyden mukaan kylläkin, Kebes; ja nähtävästi nämä haamut

eivät ole hyvien sieluja, vaan pahojen, joitten täytyy kuleksia ympäri

tämmöisiä paikkoja sovittaaksensa entistä elämänlaatuaan, joka oli

huono. Ja niinpä kauan ne kuleksivat, kunnes ne halunsa tähden tuohon

myötäseuraavaan ruumiillisuuteen uudestaan kahlehditaan johonkuhun

ruumiisen. XXXI. Mutta ne kahlehditaan, niinkuin todennäköistä on,

semmoisiin asuinsijoihin, jotka vastaavat heidän himoihinsa tässä

elämässä."

"Mitä tarkoitat, Sokrates?"

"Että esimerkiksi ne, jotka ovat himonneet syömäryyttä tahi irstaisuutta

tahi juoppoutta eivätkä ole himojansa hillinneet, nähtävästi,

sijoitetaan aasien ja senkaltaisten eläinten sukumuotoihin. Vai etkö

näin luule?"

"Aivan todennäköisiä puhut."

"Ne taas, jotka ovat etupäässä harrastaneet vääryyttä, väkivaltaa ja

ryöstöä, sijoitetaan susien, haukkain ja korpikotkien sukuihin. Vai

mihin muuhun arvelisimme tänkaltaisten sielujen joutuvan?"

"Epäilemättä tämmöisiin", sanoi Kebes.

"Eikö ole siis", sanoi hän, "muitten suhteen selvää, mihin mikin sielu

joutuu, aina sen mukaan minkälaiset sen harrastukset ovat olleet?"

"On kait", sanoi hän; "kuinkas ei?"

"Eivätkö näistä ole onnellisimpia ja eivätkö joudu parhaimpaan paikkaan

ne, jotka ovat harrastaneet tuota kansalaista ja valtakunnallista

hyvettä, jonka sanomme hillitseväisyydeksi ja oikeamielisyydeksi, joka

syntyy tottumuksesta ja harrastuksesta, ilman filosofiaa ja

ajattelemista?"

"Mitenkä nämä olisivat onnellisimmat?"

"Koska todennäköistä on, että nämä uudestaan tulevat valtiontapaiseen ja

sävyiseen sukuun, joko mehiläisten taikka vapsahaisten taikka

muuriaisten[24] taikkapa he joutuvatkin uudestaan samaan ihmissukuun ja

heistä syntyy keskinkertaisia ihmisiä."

"Nähtävästi."

XXXII. "Mutta jumalien sukuun pääseminen ei ole suotu sille, joka ei ole

viisautta harrastanut ja joka ei ole ihan puhtaana eronnut, siis ei

kenellekään muulle, kuin opinhaluiselle. Ja tästäpä syystä, te ystäväni

Kebes ja Simmias, oikeat viisauden harrastajat pidättäyvät kaikista

ruumiillisista haluista ja pysyvät lujina eivätkä niille antau, eikä

suinkaan siitä syystä, että he, kuten useimmat rahanhimoiset, muka

pelkäisivät taloudellista häviötä, eikä siitäkään syystä, että he, kuten

vallan- ja kunnianhimoiset, koska nämä tämmöisistä pidättäytyvät, muka

pelkäisivät huonon elämän kunniattomuutta ja häpeätä."

"Tämähän ei heille sopisikaan, Sokrates", sanoi Kebes.

"Eipä kyllä, Zeyn kautta", sanoi Sokrates; "senpätähden, Kebes, ne,

jotka pitävät jotain huolta sielustansa, jättävät jäähyväisensä kaikille

tällaisille ihmisille eivätkä vaella yksissä näiden kanssa, sillä nämä

eivät tiedä, mihin joutuvat; vaan koska he ovat sitä mielipidettä, että

heidän ei tule tehdä vastoin filosofiaa ja sielun vapauttamista ja

puhdistusta, niin he filosofiaa noudattavat ja kääntyvät sinne, minne

tämä johtaa."

Faidoni Platonin keskustelma Sokrateen viimeisistä hetkistä ja sielun kuolemattomuudesta · 第 6 / 10 题