"Jos siis", jatkoi hän, "näet jonkun, joka kuoleman tullessa on
vastenmielinen, eikö ole sinusta tämä riittävä todistus siitä, että tämä
mies on ruumiin, vaan ei viisauden rakastaja (filosofi)? Niinpä ikään
rakastaneekin semmoinen mies rikkautta ja kunniaa, joko jompaakumpaa
taikka molempia?"
"Niin juuri on laita, kuten sanot."
"Mutta", sanoi hän, "eikö sitä vastoin, Simmias, niin kutsuttu
miehullisuus paraiten tule viisautta harrastavien osaksi?"
"Tulee kait", sanoi Simmias.
"Ja hillitseväisyys, joksi joukkokin sanoo sen omaisuuden, ett'ei
häälytä himojen vallassa, vaan niitä halveksitaan ja hallitaan, eikö
sekin kuulu ainoastaan niihin, jotka enimmin halveksivat ruumista ja
elävät filosofiassa?"
"Välttämättömästi", sanoi hän.
"Sillä jospa", sanoi Sokrates, "tahdot muitten ihmisten miehullisuutta
ja hillitseväisyyttä ajatella, niin nämä mielestäsi ovat kummallisilta
näyttävät."
"Mitenkä niin, Sokrates?"
"Tiedäthän", sanoi Sokrates, "että kaikkien muitten ihmisten, paitsi
filosofien, mielestä kuolema on mitä suurimpia pahoja?"
"Totta", sanoi hän.
"Ne näistä ihmisistä siis, jotka miehullisia ovat, kun kuoleman
vaaroihin antauvat, tekevät sen vieläkin suurempien pahain pelosta?"
"Niinpä kyllä."
"Pelosta siis ja pelkuudesta kaikki muut, paitsi filosofit, ovat
miehullisia. Mutta pelkuudesta ja pelkurisuudesta miehullisena olla,
sehän kummallista."
"Tosiaankin."
"Mitä taas tulee niihin heistä, jotka hillitseväisyyttä noudattavat,
eikö ole niidenkin laita sama? He ovat hillitseväisiä eräästä
hillittömyydestä. Ja vaikkapa tätä arvelemmekin melkein mahdottomaksi,
niin sattuu kuitenkin, mitä tähän yksinkertaiseen hillitseväisyyteen
tulee, heidän laitansa olemaan senkaltainen; sillä peläten menettävänsä
muita nautintoja, joita haluavat, pidättävät he itsiään muutamista
nautinnoista, mutta ovat toisten nautintojen hallitsemina.
Hillittömyydeksi tosin sanotaan nautintojen alla orjaaminen, kuitenkin
on näiden laita se, että he muutamia haluja hallitsevat syystä että ovat
toisten halujen hallitsemina. Tämä käypi yhteen sen kanssa, mitä äsken
sanoin, että he tavallansa hillittömyydestä itsensä hillitsevät."
"Siltäpä näyttää."
"Se vaan, ystäväni Simmias, ett'ei tämä suinkaan ole oikea tie hyveesen,
tämä nautintojen vaihtaminen nautintoja vastaan, tuskien tuskia vastaan,
pelon pelkoa vastaan sekä suurempain pienempiä vastaan, ikäänkuin rahoja
vaihdetaan, vaan että ainoa ja oikea raha, jota vastaan kaikki tämä on
vaihdettava, on viisaus, ja että kaikella sillä, mitä tällä ja tämän
kanssa ostetaan ja myydään, on todellista arvoa, sekä että siis
miehullisuus, hillitseväisyys ja oikeamielisyys sekä sanalla sanottu
kaikki oikea hyve on ainoastaan viisauden kanssa yhdessä, olkootpa
sitten nautinnot, pelot ja kaikki muut senkaltaiset myötä olemassa
taikka ei.[15] Mutta jos nämä kaikki eroitetaan pois viisaudesta ja
vaihdetaan toisiansa vastaan, niin on tämmöinen hyve ainoastaan
kuvajaispeli ja tosiansakin orjallinen, eikä ole sillä mitään raittiutta
eikä totuutta; sillä totuus on itsessään eräs puhdistus kaikista
tänkaltaisista, ja niin hillitseväisyys, oikeamielisyys ja miehullisuus
kuin itse viisauskin, ovat tavallansa puhdistuksia. Siispä mielestäni
eivät näytäkään ne, jotka meille ovat mysteriot asettaneet, halvoilta
miehiltä, vaan itse teossa he jo ammoisilta ajoilta ovat meille antaneet
viittauksia siitä opista, että joka puhdistamatonna ja pyhittämätönnä
menee Hadekseen, saa saastassa maata, mutta joka sinne puhdistettuna ja
pyhitettynä saapuu, hän saa jumalien kanssa asua. Sillä, sanovat
mysteriain tietäjät, thyrson-kantajia on monta; mutta harvat ovat
jumalan innostuttamia.[16] Tämmöisiä ovat minun ajatukseni mukaan
ainoastaan ne, jotka oikein ovat filosofiaa harrastaneet. Ja yhdeksi
näistä tullakseni en minäkään ole mahdollisuuden mukaan mitään
elämässäni laiminlyönyt, vaan kaikella tavoin sitä harrastanut. Ja
oikeallako tavalla olen harrastanut sekä hyväksenikö työskennellyt,
siitä olen minä, jos jumala suopi, tuonne tultuani saava varman tiedon,
jopa, luullakseni, aivan piankin."
"Tässä on nyt, Simmias ja Kebes, minun puolustukseni siitä, ett'en
syyllä voi olla murheellinen enkä vastenmielinen jättäessäni teidät sekä
muut hallitsijat täällä alhaalla, vakuutettuna kuin olen, että siellä
ylhäällä olen saava yhtä hyviä hallitsijoita ja ystäviä kuin täällä,
vaikk'ei joukko ota tätä uskoaksensa. Jos puolustuksellani olen paremmin
onnistunut saada teidät, kuin Athenalaisten tuomarit vakuutetuiksi, niin
hyvä olisi."
* * * * *