SANNI. Haa -- kylmät ovat käteni (_nostaa kätensä poskillensa_) ja
kylmät ovat poskeni, -- (_painaa kätensä sydämmellensä_) vaan täällä --
täällä tuli polttava -- Höh -- halpasäätyinen tyttö! Houkkiohan olit,
joka rakastuit sotaurooseen -- (_Nauraa kolkosti_) Ha ha haa, kylmät
kiitokset sait sinä vain, (_näyttää koteloa_) kun tämä tähtönen sai
sijan hänen sydämmessänsä. Entä jos uskaltaisin kuun kalpeassa valossa
katsella tuota kuvaa. (_Menee valoisampaan paikkaan ja katsahtaa
kotelossa olevaa kuvaa_). Eikö minun rakkauteni ole yhtä voimallinen
kuin sinunkin -- ja minun pitäisi kuten silmäterääni tallentaman tätä --
(_polkee jalkojaan maata vastaan_) tätä, jonka tahtoisin jaloillani
muruiksi musertaa! (_Lähenee Kallaveden rantaa._) En -- minä viskaan sen
tuonne -- mutta en -- en, en, se on levännyt *hänen* rinnallansa!
Tottapa on tuo neito suloinen, loistava kuin tähtinen tuolla taivahalla,
koska luutnantti Kaarlo häntä rakastaa. Entä jos vielä paremmin häntä
katselisin -- (_Katselee koteloa._) Ah, tosiaan olet suloinen -- sinä
olet kultakutrinen ja elät auringon loistossa, vaan minä mustahapsinen
olen synkkäkohtaloinen. Mutta kaunis on syksyinenkin ilta, (_osottaa
kuuta_) kun taivaan valo sitä valaisee. (_Laskee kätensä ristiin._)
Ah valo, tule avuksi,
ett' voitan itseni.