(Kaarlo kulkee edestakaisin näyttämöllä, ja Sanni palajaa varsin
kalpeana, tuoden takin sekä vähäisen kirjan Kaarlolle.)
KAARLO. Ah, tuo kallis rukouskirjani, jonka veljeltäni sain! (_Pistää
sen taskuunsa._) Mutta aika rientää! Nyt, Sanniseni, vastaa minulle, --
voinko luottaa siihen, että olet minulle uskollinen ystävä?
SANNI. Kaarlo luutnantti, mitä kysytte! Kuka pakotti minua teitä
hoitamaan viikkokaudet sairaana ollessanne? Teinhän sen ystävyydestä
vain.
KAARLO. No niin, minä luotan sinuun ja pyydän sinua säilyttämään
aarretta, joka on minulle niin kallis, etten tahdo sitä enää
sotatanterelle viedä, sillä jos kaatuisin, niin ken tietää, minne se
silloin joutuisi; se on aina levännyt rinnallani, vaan nyt -- -- en
tiedä, mikä pelko on minun valloittanut. -- (_Ottaa poveltaan hienon
mustan nauhan, jossa riippuu sievä kultainen kotelo; painaa sitä
rintaansa vastaan._) Ah kallis, kallis lahja mun Annaltani, jää hyvästi!
(_Antaa kotelon Sannille, joka hajamielisenä ottaa sen vastaan._)
Tallenna tämä, varjele sitä kuten silmäterääsi, kunnes sodasta takaisin
palajan. Vaan jos kuolen, vie kotelo N:n pitäjään Leppäniemen kartanoon
nuorelle Anna Tähtiselle, sano hänelle tervehdykseni, sekä että minä,
hänen kuvansa sydämmeeni kätkettynä, lähdin sotatanterelle uroon nimeä
voittamaan.
SANNI (_kolkosti_). Minä tallennan sen.
KAARLO. Kiitoksia! (_Antaa kättä Sannille._) Ah, sinun kätesi on aivan
kylmä, sinun on ehkä vilu.
SANNI. (_katkerasti_). Entäpä! Ken siitä huolisi -- koska olen köyhä
tyttö vain. (_Rummun ääni kuuluu._)
KAARLO (_hätkähtäen_). Jo rummun ääni kuuluu, sotaväki kutsutaan kokoon.
Kiitoksia, Sanni, uskollinen ystäväni, jää hyvästi! (_Rientää pois._)
_Neljäs kohtaus._