»Niin olen», vastasi Vilho, »ja tulen isäni ja äitini puolesta kutsumaan
teitä kaikkia meille päivälliselle».
Anni kiitti, ja nyt he menivät yhdessä rantaan. Sitte he läksivät kaikin
Syrjän taloon. Siellä oli iso vierastupa koristettu seinänrakoihin
pistetyillä tuomen- ja pihlajanoksilla, ja lattialla oli vasta
riivittyjä katajia. Tuvan perällä oli pitkä valkeaksi pesty pöytä, jossa
kukkuralliset ruoka-astiat höyrysivät, ja seinässä naskui komea kello.
Tuvan oven viereen seisahtuivat nyt vieraat torpasta, mutta Syrjän
emäntä heidät vähitellen veti kädestä tuvan perälle, johonka heidät
jätämme.