AAPPO: Huomenna me lähdemme yhdessä ja sitten järjestän kaikki. Anna,
sano nyt kerran vain, että rakastat minua.
ANNA: Kun uskaltaisi.
AAPPO: Sano hiljaa vaikka, kuiskaa korvaan.
ANNA: Minä rakastan -- olen lapsesta asti -- aina sinua, Aappo -- ah
sinua, sinua vain -- no?
Aappo sulkee Annan syliinsä.
Jeremias tulee ulompaa.
JEREMIAS: Siinä se meni minun onneni.
ANNA: Ei mennyt sinulta mitään.
JEREMIAS: Meni.
ANNA: Usko vain, niin ei mennyt.
JEREMIAS: Pitäisikö uskoa?
AAPPO: Luojahan nämä asiat määrää, ei ihminen.
JEREMIAS: No, jos niin on, ja Anna sen sanoo, niin pitänee, pitänee
uskoa.
Isaksson, Jahvetti ja Ville tulevat nassakat käsissä.
Isakssonin käsi on Jahvetin kaulalla.
ISAKSSON: No?
JAHVETTI: No, mikäs siinä, tartu kampeen vain.
ISAKSSON: Minä haen sen toisen.
Ville pistäytyy tupaan ja Anna ja Aappo menevät kokolle päin.
Isaksson tuo Kattaiskan ja menee tupaan takaisin.
JAHVETTI: Noo?
KATTAISKA: Olisiko sitä asiaa muka?
JAHVETTI (räpäyttää hiukan epätietoisena silmiään): Olisikohan,
olisikohan tuota ollut.