Jahvetti tulee.
JAHVETTI (lyöpi kättä): Morjekset pois vain.
HILDA: Morjekset pois.
JAHVETTI: Sitä ollaan kaupungista? (Asettaa tuolin Hildan kiikkutuolin
luokse.)
HILDA: Sieltähän sitä.
JAHVETTI: Sieltähän se kaikki hyvä tulee, tämä sivistys, siirappi ja
sikaritupakka, hee. Ja neiti on neitinä aina vain?
HILDA: Ehkäpä ei aina, siksi vain kun rouvaksi tulen.
JAHVETTI: Vai rouvaksi! Sepä kuulostaa. Eipä taitaisi emännänvirka
kelvatakaan?
HILDA: Mikä ettei, jos hyvän virkapaikan saa.
JAHVETTI: Minulle se kävi, niinkuin ihmiselle usein käy, täällä surun
laaksossa, jotta leskeksi jäin.
HILDA: Eipähän se ole lystiä.
JAHVETTI: Eipä, eipä ole lystiä, vaan eipä ole ikävääkään. Mikä tässä
on köllöttäessä. Ja jos niikseen sattuu, ottaa toisen, toisen rouvan.
HILDA: Ainahan se on oma ihminen oma.
JAHVETTI: Puhui tämä puhemies, jotta neitikin on virkapaikkaa vailla.