AAPPO: Mutta kun sinä itsekin --

HILDA: Vertaatko minua heihin? Minulla on rakkauteni ja minähän

uhraudun.

AAPPO: Ah, Hilda, siksipä rakastan sinua niin.

HILDA: Sinun tähtesi olen kärsinyt paljon. Ja näin sinä kohtelet minua,

sinä vertaat minua noihin. Eikö riitä, että olen alentunut täällä

käymään ja nöyrästi kärsin kaikki ristiriidat? Oo, olkoon kohtaloni

kuinka synkkä tahansa, minä kärsin, kärsin kaikki, vaikka koko elämä

siihen suoltuisi. Oo, että näin piti minulle käydä, näin matalaksi

litistyivät kaikki korkeat haaveeni.

AAPPO (loukkaantuneena): Minunko syyni se on?

HILDA: Sinä kysyt vielä. Että sinä viitsit.

AAPPO: Mutta syy ei ole minun.

HILDA: Minunkos?

AAPPO: Sinun.

HILDA: Minun?

AAPPO: Sinun.

HILDA (itkien): Oo, että sinä voit yksinäistä naisraukkaa näin loukata.

AAPPO: Enkö sinulle sanonut, että kunnon miehenä menen kanssasi

kihloihin? Ja että minun niin täytyi tahtoa, se ei ollut minun syyni.

HILDA: Minunkos?

AAPPO: Sinun. Sinähän ensin sanoit minua rakastavasi ja tulit luokseni

ja --

HILDA: Niin sanoin ja sen teinkin. Taivas tietää, että puhuin totta.

Minä rakastin sinua, niinkuin puhdas nainen voi miestä rakastaa.

AAPPO: No, sitähän tarkoitin.

HILDA (raivoissaan): Mutta elä luule, että enää rakastan. Minä en sinua

rakasta. Minua on petetty, sinä et ole se, joksi sinua kuvittelin. Sinä

olet sivistymätön, petturi. Näin epähieno sinä voit olla, tällaista

tuskaa tuottaa. Eikö oltu sovittu, ettei siitä, _siitä_ välisestämme

koskaan enää puhuta?

AAPPO: Itsehän sinä aloit.

HILDA: Siinä se on. Aina sinä olet viaton. (Itkee.) Oo, mikä lienenkään

minä mielestäsi, kun et enää minua rakasta?

AAPPO (lämmeten): Minä rakastan, kas noin, pyyhitään pois kyyneleet

(pyyhkii Hildan silmiä). Noin, sinun silmäsi ovat niin kauniit ja

rakkaat. Anna minulle anteeksi, rakas, jos olen sinua pahoittanut.

Minun syytäni se oli kaikki, koeta unohtaa. Sinähän jo hymyilet, miten

sinä olet kaunis. Sano, että minua vielä rakastat.

HILDA (hyvitettynä): Rakastanhan minä sinua.

Aappo suutelee Hildaa.

AAPPO: Ja nyt pyydän sinulta uhrausta, menepäs nyt äidin avuksi

aamiaista laittamaan. Koeta olla ystävällinen. Äiti on niin hyvä,

oikea nainen.

HILDA (loukkaantuneena): Tietysti hän on, paljoa parempi kuin minä,

johan sen kuulin.

Savu-uhri: Kolminäytöksinen huvinäytelmä · 第 17 / 51 题