Akkumulaattoritehdas oli valmis. Yksityisiä koneita koeteltiin, jotta
miehet harjaantuivat niitten käyttöön. Penttilä oli ollut tehtaassa jo 3
vuorokautta hetkeksikään sieltä poistumatta. Lataajaa pantiin juuri
paikalleen, ja se oli keksinnön tärkein kohta. Yksinkertainen, mutta
hiuksenhieno ja vaarallinen.
Akkumulaattorit valmistettiin kaksinkertaisesta posliinista, väliin oli
pantu eboniittilevyt, ja vahvistettiin päältä verkkolasilla. Kansi
tehtiin samoin posliinista ja aivan tiivis. Navat, joista patteri
purettiin, valmistettiin hopeasta ja niiden kärjet platinasta.
Patterin sisälle pantiin rautapulveria, johon oli hangattu
koivuhiili- tai grafiittijauhetta, riippuen siitä, miten suuria
sähkömääriä haluttiin säilyttää.
Lataaminen tapahtui erikoisessa koneessa, jota sanottiin »hiireksi». Se
oli aivan automaattinen. Suuren, lujasta tammesta tehdyn pyöreän
pyörivän pöydän reunassa oleviin suorakaiteen muotoisiin loviin
tipahtelivat tarkastetut, valmiit patterit paternosterlaitteesta. Luja
joustin puristi patterin aina millimetrilleen samaan kohtaan, ja
lataaminen alkoi.
Ilma muodostuu pienen pienistä hiukkasista. Sanottakoon näitä hiukkasia,
kuten on sovittu, atoomeiksi. Kun ilmaa puristetaan tarpeeksi, muuttuu
se juoksevaksi nesteeksi. Atoomit menevät, ankaran paineen
vaikutuksesta, lähemmäs toisiaan ja ilma saa kiinteämmän muodon kuin
tavallinen ilma.
Aivan samoin on sähkön laita. Sähkö on kokoonpantu pienen pienistä
hiukkasista, paljon pienemmistä kuin mikään muu tunnettu aine. Sähkön
hiukkasia nimitetään »elektrooneiksi». Jos sähköä puserretaan tarpeeksi,
siirtyvät elektroonit lähemmäs toisiaan ja muodostavat paremmin
hallittavan olotilan kuin tavallinen vapaa sähkö. On kuitenkin
huomattava, että mikään ulkoapäin tuleva voima ei voi pusertaa
sähköhiukkasia kokoon, vaan paine on synnytettävä sähkössä itsessään. --
Moni oli ennen Penttilää korottanut virran yhtä korkeaan volttimäärään,
mutta ei kukaan ollut päästänyt ampeeria niin runsaasti vaikuttamaan.
Penttilä antoi 1 milj. voltin 30 amp. virran painaa akkumulaattoriinsa.
Ensimmäiset elektroonit sijoittuivat hiili- tai grafiittijauheen avulla
pieniin rautajauho-osasiin, täyttäen ne ääriään myöten. Seuraavat
asettuivat edellisten viereen niin lähelle, että edellisten täytyi
pysähtyä sähkölle ominaisesta liikkeestä. Perästä tulevat sähköhiukkaset
pusersivat edellisiään siksi kunnes astia oli aivan täysi, s.o.
rautajauheen hiukkaset olivat kokonaan täytetyt.
Grafiitilla hierottuun patteriin, jonka suuruus oli 10 x 5 x 20 sm,
mahtui sähköenergiaa niin paljon, että se kykeni kuljettamaan
tavallisella maantiellä polkupyörää 30 km tuntinopeudella 10 tuntia.
Koivuhiilellä valmistettuna oli patterin vastaanottavaisuus noin
5-kertainen. Virtahäviö akkumulaattorista purettaessa oli noin 2 %.
Patteritehdas oli ollut käynnissä 5 päivää ennenkuin lataaja saatiin
koetusvalmiiksi.
Lataajan tarkastus oli määrätty tapahtuvaksi joulukuun 1 p:nä klo 11 ap.
Tilaisuuteen saapuivat kaikki Stillwell & Co Ltd:n johtajat. Mr
Stillwell oli itse tyttärensä Elisen kanssa. Jokainen tunsi olevansa
jännityksessä.
Aamulla Penttilä tunsi itsensä hermostuneeksi, ensi kerran elämässään.
Hän tiesi, että kone toimii ja että lataaminen onnistuu, mutta
sittenkin! Klo 1/2 11 lähti hän syömään, tarkastettuaan vielä kerran
jokaisen ruuvin ja mutterin koko koneessa ja ennen kaikkea ne laitteet,
joista virtasi korkea sähköjännitys ja joita hän leikillään nimitti
»hiirenhampaiksi».
Täsmälleen klo 11 saapuivat vieraat. Penttilä odotti heitä lataajan
vieressä. Herrat tervehtivät hiukan juhlallisina. Koko tehdas oli
pysähdyksissä. Kaikki 2000 miestä katselivat jännittyneinä. Penttilä
teki muutamalla sanalla selvää koneesta Elise-neidille. Täysin
tyynenä hän nousi kumilaatalla eristetylle korokkeelle, kiersi
paternoster-laitteen käymään ja »pöydän» tultua täyteen sulki virran.
Olisi kuullut kärpäsen lennon, jos joku olisi kuunnellut, mutta kukaan
ei sitä joutanut tekemään. Jokainen katseli lataajaa. Se toimi
moitteettomasti. 55 kertaa minuutissa vaihtoi se täytetyn
akkumulaattorin tyhjään.
Mr Stillwell katkaisi hiljaisuuden. Hän tarttui Penttilän käteen ja
sanoi: »Mr Penttilä! Te olette pannut pisteen maailmanhistorian
edellisen luvun loppuun ja aloittanut uuden. Historiassa alkaa nyt
'sähkö-aika'. Sallikaa minun onnitella!» -- Toisetkin läsnäolijat
onnittelivat Penttilää. Miesten hurratessa ratkesi insinööri Hertz
itkemään. Surullisena hän valitti: »Oi miksi ei tämä tapahtunut minun
syntymämaassani Baijerissa!»
Penttilä lähti nukkumaan ja nukkui 18 tuntia kylkeä kääntämättä.