Runoilijat mainitsevat ympäröivän luonnon vaikuttavan ihmisen
mielialoihin. Väittämättä sen todenperäisyyttä kaikissa tilanteissa
täytyy, totuudessa pysyen, mainita, että Englannin ilmat eivät lyöneet
laimin sopeutua samaan äänilajiin kuin Aapeli Penttilän mieli seuraavina
päivinä. Oliko se kohteliaisuus läheltä napapiiriä tulleelle miehelle,
vai oliko eteläisempien maiden itsesäilytysvaisto niin suuri, että
ilmatkin tahtoivat murtaa vieraan, yritteliään ja itsenäisen miehen?
Älkäämme tuomitko, toivokaamme vain, että raskaampia päiviä älköön
vihamiehemmekään tarvitko viettää.
Ilmanalan vaihdoksesta tavallisesti aiheutuva sairauskin tuli aikanaan.
Kylmä, kostea ja kolkko hotellihuone ei lainkaan ollut omiaan mielialaa
ja sairautta parantamaan.
Viikon päästä oli Penttilä sellaisessa kunnossa, että ainoastaan nopea
ilmanalan vaihdos tuntui pelastavan. Lääkäri niin selitti. Penttilä
päätti lähteä Amerikkaan, saadakseen mahdollisesti yhtiökumppaneita tai
ainakin työtä -- työtä elääkseen ja työtä aatteensa toteuttamiseksi.
Ehkä rajattomuuksien maa jaksaisi ottaa vastaan työteliään ja sitkeän
suomalaisen kaikkine suurine suunnitelmineen.
Tosin hänen täytyi raha-asiainsa tähden lähteä siirtolaisena, s.o. III
luokan matkustajana, jolla on suuria vaikeuksia maihinpääsyssä -- mutta
ehkä nekin voitettaisiin.
Saadakseen passin ja ilmoittaakseen aikomuksestaan Suomen hallitukselle
täytyi Penttilän päästä Suomen lähetystöön.
Kuumeesta heikkona hän ajoi lähetystötalolle. Sade oli lakannut, mutta
ilma oli miltei sananmukaisesti lyijynraskasta.
Lähetystön vahtimestari tuijotti häntä kuin hauturilta karannutta. Hän
ei vaivautunut kysymään syytä.
Lähettiläs otti Penttilän vastaan itse ja sitäpaitsi mitä
ystävällisimmin.
»Siinähän te olette, ja me olemme kääntäneet ylösalaisin puolet pienestä
maapallostamme etsiessämme teitä», tervehti lähettiläs.
»Lontoossa minä olen ollut», huomautti Penttilä vaatimattomasti.
»Lontoossa, sanotte!» huudahti ministeri. »On helpompi tavata teidät
valtamerihöyrylaivasta tai pikajunasta Afrikassa kuin löytää Lontoosta,
vaikka asuisitte ihan naapuristossa.»
»Miksi herra ministeri minua on etsinyt? Onko Suomesta tullut joitakin
surullisia tietoja?» tiedusteli Penttilä.
»Ei», sanoi ministeri ojentaen erään paperin Penttilälle, »mutta
Amerikasta on tullut iloisia.»
Penttilä luki:
»Suomen Lähetystö, Lontoo.
Penttilän »Suomi»-patenttia koskevat ehdot periaatteessa
hyväksytty. Neuvottelijat Foss ja Hoover lähtevät Overlandilla.
Langaton sähkövastaus neuvottelijoille kohtaamisesta.
_Stillwell_.»
Sairaus oli heikontanut Penttilän. Tyytyväisenä syvään tuoliin, jossa
istui, ei hän yrittänytkään antaa paperia heti takaisin, ja tuskin se
olisi onnistunutkaan. Muutaman sekunnin kuluttua sai hän voimansa
takaisin ja oli yhtä tyyni kuin ennenkin.
»Suonette, herra ministeri, meidän tavata toisemme täällä, kuusi tuntia
laivan Liverpoolin satamaan tulon jälkeen?» ehdotti Penttilä aivan kuin
asia olisi mitä jokapäiväisin.
Ministeri myöntyi.
Penttilä antoi osoitteensa ja poistui kumaraharteisena, kuten oli
tullutkin.
Neuvottelu kesti useita päiviä. Amerikan edustajat tuntuivat olevan
eteviä insinöörejä. Mr Hoover oli sama, joka otti osaa ensimmäiseenkin
neuvotteluun, mr Foss oli uusi. Kunnioitus, jolla he kohtelivat
Penttilää, oli liikuttava.
Neuvottelujen aikana lähettivät he useita pitkiä sähkösanomia. Kun
jostakin tärkeämmästä yksityiskohdasta päästiin yksimielisiksi, he heti
ilmoittivat sen päämiehilleen.
Amerikkalaiset vaativat markkinaoikeutta Intiaan. Miksi juuri sinne?
Sitä ei Penttilä käsittänyt. Mutta kun hän muisti englantilaisten ja
amerikkalaisten kilpailun merien yliherruudesta, kävi hänelle
varsin selväksi tämä vaatimus, joka oli kohdistettu Englannin
Akilleenkantapäähän, Intiaan.
Amerikkalaiset saivat sähkösanomiinsa useita vastauksia, joitten jälkeen
he muuttivat vaatimuksiaan tai hyväksyivät vastaesityksiä.
Lopulta sovittiin seuraavista pääkohdista:
Stillwell & Co Ltd. New Yorkista ostaa »Suomi»-nimisen
sähköakkumulaattoripatentin kaikissa Amerikan osissa. Ostaja sitoutuu
laskemaan kauppaan patentin mukaisia akkumulaattoreja heti, kun se on
mahdollista. Tuotteitaan saa ostaja myydä Amerikassa ja sen
saaristoissa, Australiassa ja sen saaristoissa sekä Japanissa. Hinta on
se, minkä myyjä on aikaisemmin määrännyt. Myyjä sitoutuu tulemaan
ostajan tehtaille Amerikkaan kolmeksi kuukaudeksi johtamaan
patentinalaista valmistetta tekevän osaston työtä, ilman eri korvausta,
paitsi matkoja ja täyshoitoa. Kumpainenkaan sopimuspuoli ei yritä 10
ensimmäisen vuoden aikana houkutella ammattimiehiä toisensa
palveluksesta itselleen.
Laiva lähti Liverpoolista 12 tunnin kuluttua sopimuskirjan
allekirjoittamisesta.