Suomen Englannin-lähetystö ei ole sellainen palatsi, joksi maallikko
kaikkia diplomatiaan ja lähetystöön vivahtavia rakennuksia kuvittelee.
Oma talo tosin, mutta varsin vaatimaton.
Lähettiläs otti Penttilän vastaan heti ja ilmoitti Amerikasta tulevien
neuvottelijain saapuvan huomenna. Tulkkina tulisi toimimaan samainen
virkamies herra Johansson, joka oli jo Hullissa Penttilää vastassa.
Tällöin huomasi Penttilä kauhukseen englanninkielen-taitamattomuutensa.
Olihan hän lukenut kaiken saatavissa olevan englanninkielisen, hänen
alaansa koskevan kirjallisuuden. Suuren ahkeruuden ja sanakirjan avulla
oli hän saanut siitä selvän. Oli aivan eri asia kuulla englantia.
Tilatessaan ruokaa tai muuta hotellihenkilökunnalta oli hänen pakko
kirjoittaa tilauksensa, sillä ääntämisestä ei tullut yhteisymmärrystä
kummaltakaan puolen.
Keskiviikoksi elokuun 23 p:ksi klo 11 ap. oli määrätty kohtaamishetki
Suomen lähetystössä Amerikasta tulleitten ostajien ja suomalaisen myyjän
välillä. Amerikkalaisia oli kaksi reipasta, lihavahkoa, konttoritakkiin
ja matalaan kaksinkertaiseen kaulukseen puettua miestä. Penttilä oli
matkapuvussaan, mukanaan matkalaukkunsa. Esittely, jonka toimitti
lähetystön virkamies Johansson, oli lyhyt: Mr Penttilä Suomesta ja mr
Smith ja mr Hoover Amerikasta, New Yorkista.
Neuvottelu alkoi. Ostajat ilmoittivat olevansa halukkaat ostamaan herra
Penttilän omistaman patentin kuivien sähköakkumulaattorien
valmistamiseksi kaikissa niissä yhdessätoista maassa, joissa patentti jo
oli haettu, sekä oikeuden hakea patentti jäljelläolevissa maissa.
Hintana tarjosivat he 10 miljoonaa dollaria käteisellä, ehdolla, että
herra Penttilä lopettaa kokeilunsa kokonaan tällä alalla.
Penttilä oli sanomattomasti hämmästynyt tällaisesta kaupanteosta. Hän
oli odottanut myyjän saavan määrätä ehdot -- ja sitten ostaja olisi
alkanut tinkiä ja kinastella. Kaupanteko tällä tavalla oli hänestä outoa
ja uutta. Lähetystövirkamies näytti olevan tyytyväinen, sillä olihan
päivänselvää, että Penttilä hyväksyy tarjouksen. Penttilä tiedusteli,
milloin herrat arvelevat ensimmäisen patentoidun akkumulaattorin voivan
tulla kauppaan. Ostajat mainitsivat valtuuksiensa riittävän ainoastaan
kaupantekoon eikä muuhun neuvotteluun.
»Kenen edustajia herrat ovat ja onko takeita siitä, että luottamusta ei
käytetä väärin?» rohkeni Penttilä tiedustella. Virkamies ei kääntänyt
kysymystä, mutta ostajat näkyivät aavistaneen sen laadun ja esittivät
valtakirjansa. Penttilä hätkähti. Valtakirjaa ja maksusitoumusta ei
ollut allekirjoittanut mikään toiminimi, vaan kolme yksityistä henkilöä,
joista kaksi Penttilä tiesi Amerikan rikkaimpiin miehiin kuuluviksi,
mutta samalla tiesi, että nämä herrat ovat Standard Oil Co:n
pääjohtajia. Hänessä heräsi epäilys.
Minkätähden öljy-yhtiö ostaa hänen patenttinsa? Kuka oli tuo kolmas?
Penttilä hillitsi itsensä. Asiasta täytyy saada varmuus!
Paha omatunto tuli hänelle avuksi. Amerikkalaiset, luullen Penttilän
epäilevän maksunsaantia, selittivät sitoumuksen allekirjoittajat
suurliikemiehiksi, joitten nimikirjoitusta pidetään puhtaan kullan
arvoisena. Tehtaat ja laitokset, joita nämä herrat omistavat, ovat
Amerikan suurimpia. Lasketaan joka kolmannen polttomoottorin olevan
ensiksi kirjoittaneen valmistetta.
Penttilä oli asiasta selvillä. Tuntematon rahamies oli polttomoottori-,
mahdollisesti automobiili-suurtehtailija. Toiset herrat olivat paloöljyn
suurtuottajia. Herrat ymmärsivät, että jos Penttilän »Suomi»-patentti
pääsee julkisuuteen, niin kukaan ei osta enää polttomoottoreita.
Automobiilit, lentokoneet, traktorit, s.o. kaikki hienommat
moottorituotteet vaihtuvat sähkökoneiksi. Samassa suhteessa laskee
puhdistetun petroolin, s.o. bentsiinin, kulutus. Öljy-yhtiö oli
ansainnut miljaardeja paloöljyllä. Nyt se ansaitsi bentsiinillä. --
Silloin ilmestyy jostakin pohjoisen napapiirin seudulta mies, joka aikoo
horjuttaa tätä valta-asemaa. Amerikkalaiset olivat oppineet
europpalaisen kertomuksen kullalla kuormitetusta aasista. Eikö tarinaa
voisi sovelluttaa tähän? Patentin omistaja on köyhän maan köyhä
kansalainen. Tukkikaamme hänen suunsa kullalla! 10 miljoonaa on paljon
rahaa hänelle, mutta amerikkalaiselle on kauppa tuloa tuottava. He
turvaavat valta-asemansa 14 vuodeksi, jonka patenttiaika vielä kestää.
Patenttipaperit upotetaan kassaholvin syvimpään lokeroon. Sieltä ne
eivät tule julkisuuteen muutoin kuin etuja valvomaan. Kymmenen vuoden
päästä on koko asia unohtunut. Köyhä suomalainen on siihen mennessä
syönyt ja juonut itsensä kuoliaaksi rikkaudessaan. Hänestäkään ei ole
silloin enää harmia...
Tämä kaikki selvisi Penttilälle kokonaan. Olihan tämänlaisia tapauksia
useita. Muudan ruotsalainen toiminimi osti erään puhelinkone-keksinnön,
joka ei koskaan tullut käytäntöön. Saksalainen sähkölampputehtailija
hautasi kultavuoren alle hiilettömän kaarilampun. Samanlaisia tapauksia
voisi luetella Englannista ja Amerikastakin.
Tästä keksinnöstä tulisi siis yksi käyttämätön entisten lisäksi.
Siihen Penttilä ei suostunut. Ainoastaan työtä tehden oli hän
suorittanut keksintönsä. Lukemattomat olivat olleet epäonnistuneet
kokeet, harvat onnistuneet. Hautaisiko hän työnsä kultaan? Ei koskaan!
Penttilä saneli ehtonsa. Ja hän saneli ne tahallaan mahdottomiksi
päästäkseen eroon kokonaan näistä inhoittavista keinottelijoista.
Ajatus, että tuolla tavoin haudattaisiin työtä, nostatti Penttilän
henkisen suuttumuksen.
Summa, jonka Penttilä määräsi, oli niin suuri, että hän myöhemmin
ihmetteli, mistä hänen mieleensä tuli sellainen määrä. Summasta oli
maksettava yksi viidesosa kauppaa päätettäessä, toinen viidesosa kolmen
kuukauden päästä. Puolet kauppasummasta merkitsee hän keksinnön ostavan
yhtiön osakkeisiin ja loppusumma suoritetaan silloin, kun ensimmäiset
»Suomi»-akkumulaattorit lasketaan kauppaan. Perustettavan yhtiön pitää
aloittaa toimintansa heti ja se saa ainoastaan Amerikan patentin sekä
myydä tuotteitaan Amerikkaan ja Australiaan. Koko vanha manner on siltä
kielletty markkina-alue.
Amerikkalaiset kumarsivat ja lähtivät.
Suomen lähettiläs, valtuutettu ministeri, saatuaan kuulla neuvottelun
tuloksen, antoi varsin diplomaattisella kielellä Penttilän tietää,
minkänäköinen aasi on ilman pitkiä korvia ja kuinka monta lajia
isänmaanpettureita on. Samalla hän ilmoitti saaneensa hallitukseltaan
määräyksen toimittaa kaupan päätökseen hinnalla millä tahansa.
Penttilä yritti tehdä valtiomiehen kumarruksen, selittäen samalla herra
ministerin voivan tehdä minkälaisia sopimuksia tahansa, mutta hän itse,
Penttilä, aikoi tehdä omansa.