Lepattavat levotonna
haavan hienot, herkät lehdet,
syksytuulen tuivertaissa
värisevät vienot lehdet.
Vapisevat, vavahtavat,
putoavat polullesi
niinkuin suuret veripilkut,
sydänveren pisarasi.
Kahisevat kuollessansa
alla ihmisaskeleiden,
lentelevät, liitelevät
karkeloiden kalmantanssin.
Uneksivat kevään unta
alla kylmän, kelmeen taivaan,
tanssistansa taintuneina
putoavat mustaan maahan.
Vapisevat, värisevät
alla ihmisaskeleiden,
alla rauta-anturoiden
väräjävät vienot lehdet.
Ihmisparka, ihmisjalkas
tallaa, tallaa tietämättään,
sataa lunta, sataa lunta,
puhdas lumi lehdet peittää.
Viimeisenä läpi talven
lehtipari haapapuussa
värjyy talven tuiskun alla,
putoo vasta kevään tullen.