Kuurassa seisoo rautainen tammi,
talvessa kukkii kevään puu,
ylitse valkoisten vaahteroiden
loistaa kylmä ja kelmeä kuu.
Lumessa loistaa koko luonto,
sieluni valossa kirkastuu,
heljinä hohtavat aurinkohaaveet,
poissa on yö ja murhe muu.
Kiillä, sieluni, kirkkaana jäässä,
kulje yksin kuin talvinen kuu,
seiso kuin jäähtyvä, jäykkä, kaunis
kristallikruunuinen nuori puu!
Maalisk. 1909.