Mun lapsuuteni kehto,
mist' olit tehtykään,
ain heräsin ma yöllä
ja nukuin pimeään!
Ma itkin kunnes nukuin
ja itkin unessain
ja turhaan emon kättä
ma pelossani hain.
Kun kehto seisoi hiljaa
ja nukkui emoni,
kai silloin tuli Kalma,
mua öisin tuuditti.
Viel' usein tunnen kuinka
mun vilu uness' on,
oi, koska kerran Kalma
mun tuutii lepohon?