Himmeästi katulyhty palaa
iltahämärässä elokuun,
hieno sade katuun vettä valaa
virvoittaen vanhan pihapuun.
Katu kiiltää alla lyhdyn valon,
kylmä vierus loistaa kostealta,
kuljen ohi vanhan kotitalon,
joka näyttää ruumiskirstulta.
Kottaraisen tyhjä kota puussa
on kuin muisto kauniin toukokuun,
jolloin lintu lensi korsi suussa,
etsi suojaa vanhan koivupuun.
Sydämeltä lyhdyn liekki näyttää,
joka palaa iltahetken vain,
kohta vanha kuu sen viran täyttää,
nousee kirkon takaa kumottain.
Katuun putoo puusta lehtiläjä.
Niinkuin aave kulkemassa ois
tulee harmaa lyhdynsytyttäjä,
lyhdyn sammuttaa ja hiipii pois.