Me yksin istumme kuin sumussa,
me äsken suutelimme sammuksihin
tunteemme kuuman tuhan, silmät kysyy:
oi, kevyt lempi, mihin eksyit, mihin?
Me oomme niinkuin kaksi haamua,
nyt jälkeen veren vallattoman humun,
kun kädet irroittuu, yön yksinäisyys
hirmuisna katsoo meihin läpi sumun.