III.

Elämä, sä oot kuin silmänräpäys,

sinä yksin mulle ilon annat.

Silmänräpäys, ah, aatokseni,

lennä taivaan kaikki kaukorannat!

Silmänräpäyksen iloss' synnyin,

syttyi siemen, josta elon juuret

kasvoi maahan, josta elon runko

nosti latvaan nesteet raikkaat, suuret.

Hetken heijastus on tähdenlento,

joka siintää taivaan aavikolla,

hetken välke kavevalkea,

jolloin ohra kypsyy vainiolla.

Silmänräpäys on lemmen liekki,

silmänräpäyksen hehku hohtaa

naisess' silmässä, kun toisensa

ruumis, katse, sydän, sielu kohtaa.

Silmänräpäys on onni, riemu,

kaikki mit' on suurta, ihaninta,

elon, kuolon raja, alku, loppu,

ikuisessa mit' on ikuisinta.

Lauluja vanhasta kaupungista · 第 35 / 93 题