Yksin kuljin pitkin rantatietä,
pajun siitinpöly veellä häilyi. —
Kukkiiko enään koskaan mun unteni pajut,
jotka mun sieluni pohjihin päilyi!
Poissa, poissa! Missä kulkee armas!
Niin ne puhuu mulle pihapuistot,
tehtaantorvi se ammuu kuin palopasuuna ilmaan,
sauhurenkaina murtuvat muistot.
Sauhukiemuroina luikerrellen
niinkuin riettaat, ratsastavat aaveet
kaupungin yli pois metsien taakse jonnekin kauvas,
niinhän ne haihtuvat ihmisten haaveet.