Ma nurkass' seisoin. Ehkä lyhdyn alla
sä katsoit ikkunoihin niinkuin silloin,
kun myöhään kadulla mua ootit, onneton,
kun viinituvassa ma istuin illoin.
Kuin Eedenistä karkoitettu Eeva
sä seisoit paratiisin portin eessä,
mä kätees tartuin niinkuin korteen etsien
rauhaani edes synnin syvänteessä.
Sain kaiken surun, kaiken kaipauksen
hukutttaa humaltuen suudelmiisi,
kurjille haaksirikkoloille avaantui
taas vanha kadotettu paratiisi.