Kai Luoja sen kerran sääsi niin:
"käy, ihminen, yksin tiesi!"
Kuin taivaasta maa niin etäällä
käy täällä nainen ja miesi.
Oma maailma meillä on kullakin,
me elämme heilimähetken
ja täytämme luonnon suuren lain,
taas alamme oman retken.
Meidän sielumme suree ja väräjää
ja vastasointuja halaa,
alla tähtien yksin ja yhdessä
kaksi sydäntä yössä palaa.
Ne palaa kuin kaksi kynttilää
mestari Viikatemiehen vaa'assa,
ja sielut kaihoovat kaikesta pois,
ei kotia taivaassa, maassa.