He seisoivat Hôtel Beau-Siten parvekkeella Mont Pridoux'ssa.
Hiukan alempana oikealla sijaitsi toinen hotelli, Métropole, jonka
keskitornissa liehui punavalkoinen Sveitsin lippu. Vähän alempana sitä
oli Montreux'n vuoriradan pääteasema. Rata ulottui jyrkännettä myöten
suoraan Montreux'n kattoihin sähkölennätinlangan lailla. Sillä ryömi
kaksi leikkijunaa toisiaan kohti ikäänkuin kärpäset, jotka nousevat
ja laskeutuvat seinää myöten. Toisella puolen hotellisarjaa, joka
muodostaa Montreux'n, oli kaistale vettä ja veden toisella puolen jono
kukkuloita, joiden huiput hohtivat valkoisina.
"Vai nuo ne nyt ovat Alppeja!" huudahti Nellie.
Hän tunsi pettymystä, samoin Denrykin. Mutta kun Denry sai
matkailuoppaasta ja kyselemällä tietää, että järvikaistale oli
seitsemän peninkulman pituinen ja korkeimmat huiput kohosivat kymmenen
tuhatta jalkaa merenpinnan yläpuolelle ja sijaitsivat viidenkolmatta
peninkulman päässä, silloin Nellien suu avautui sepposen selälleen ja
hän oli tyytyväinen.
Hôtel Beau-Site miellytti heitä. Eräs herra, joka tiesi, mitä puhui,
oli suositellut sitä Denrylle Sveitsin parhaana hotellina. "Älkää
antako hintojen johtaa itseänne harhaan", oli hän sanonut. Eikä Denry
antanutkaan. Hän maksoi Beau-Sitessa kuusitoista frangia päivässä
heistä molemmista, ja sormikulhojen puute tuntui hänestä oikeastaan
huojennukselta. Kaikki oli erittäin hyvää paitsi toisinaan kuuma
vesi. Kannuissa oli tosin legenda "kuumaa vettä", mutta välistä nämä
kaksi sanaa olivat ainoa todistus veden lämmöstä. Toiselta puolen voi
taas makuuhuoneet tehdä tukahduttaviksi vain kiertämällä kampea; ja
ikkunat olivat kaksinkertaiset. Nellie oli ihmeen kekseliäs. He söivät
aamiaista vuoteessa ja hän säästi voita ja hunajaa aamiaistarjottimelta
iltapäiväteetä varten, joka ei kuulunut ruokailujärjestykseen. Hän
sai voin pysymään jääkylmänä jättämällä sen vain ikkunan ulkopuolelle
yöksi. Ja Denry ihaili moista taloustaitoa.
Toiset vieraat osoittausivat mukaviksi, hauskoiksi ihmisiksi, joissa
ei ollut liikaa tärkkelystä, kuten Denry sanoi. Kummastuksekseen
he saivat kuulla, että muuan lörpöttelevä kolmikymmenviisivuotias
pikku rouva, joka jutteli kaikkien kanssa ja pian kutsui Denryn ja
Nellien huoneeseensa teelle, oli todellinen venäläinen kreivitär,
vierasluettelon mukaan "Kreivitär Ruhl (palvelijattarineen)
Moskovasta." Hänen huoneensa oli siivottomin, minkä Nellie oli koskaan
nähnyt, ja teekutsut kuin mitkäkin ulkoilmakekkerit. Mutta olihan
jännittävää juoda teetä venäläisen kreivittären luona... (Salaliittoja!
Nihilismiä! Salapoliiseja! Marmoripalatseja!)... Nuo vierasluettelot
ihan salpasivat hengen. Niitä oli sivumäärin; kymmenittäin hotelleja,
tuhansittain nimiä, melkein kaikki englantilaisia -- ja kaikki ihmisiä,
jotka saapuivat Sveitsiin talvella, koska heillä ei ollut muuta
tehtävää. Denry ja Nellie kylpivät korrektisuudessa kuin kylvyssä.
Ainoat henkilöt hotellissa, joiden kanssa he eivät "tulleet toimeen"
eivätkä "päässeet pitkälle", kuuluivat erääseen sotilasperheeseen, jota
johtivat majuri Clutterbuck ja hänen vaimonsa. He istuivat ison pöydän
ääressä eräässä nurkassa -- isä, äiti, joukko lapsia, käly, sisar,
kotiopettajatar, -- kaiken kaikkiaan kahdeksan päätä; ja kaikesta
kohteliaisuudestaan huolimatta he tuntuivat vetävän ympärilleen
suojaavan rajaviivan. He moitiskelivat hotellia; he pelasivat bridgeä
(silloin uusi peli); ja kerran kun Denry ja kreivitär pelasivat heidän
kanssaan (Denry oli näet oikea korttimestari) shillingin pisteistä,
hän kuuli kälyn sanovan, ettei kapteeni Deverax varmaankaan pelaisi
shillingin pisteistä. Tämä oli ensimmäinen huhu kapteeni Deverax'n
olemassaolosta; mutta myöhemmin kapteeni Deverax alkoi tulla puheeksi
useita kertoja päivässä. Kapteeni Deverax'ta odotettiin heidän
seuraansa, ja kaikesta päättäen hän oli aivan erikoinen miehekseen.
Pian oli koko muu hotelliyleisö asettunut sotakannalle kapteeni
Deverax'han nähden. Sitten saapui muuan Clutterbuckien serkku,
hymyilevä, kylmä, haituvainen nainen selittäen päättäväisesti, ettei
Hôtel Beau-Site soveltuisi laisinkaan kapteeni Deverax'lle. Tämä serkku
kiihdytti Denryn vihamielisyyttä merkillisellä tavalla. Hän uskoi
kreivittärelle (joka yhdisti kaikki lahkokunnat) arvelunsa, että Denry
ja Nellie olivat häämatkallaan. Illalla tiedusti kreivitär eräässä
salin nurkassa Nellieltä hienotunteisesti, mutta suorasukaisesti, oliko
tämä ollut kauan naimisissa. "En", sanoi Nellie. "Kuukaudenko?" kysyi
kreivitär hymyillen. "E--ei", sanoi Nellie.
Seuraavana päivänä sen tiesi koko hotelli. Koko tuo suuri
valherakennus, jonka Denry ja Nellie olivat työläästi pystyttäneet,
luhistui yhdestä ainoasta sanasta, ja siinä nämä molemmat nyt seisoivat
punastuen rikollisina.
Hotelli oli ihastuksissaan. Hotellissa iloitaan enemmän vastanaineesta
pariskunnasta kuin viidestäkymmenestä lapsirikkaasta perheestä.
Mutta samana päivänä hotellia kohtasi kova isku. Clutterbuckien serkku
oli selittänyt, että makuusuojakaluston puutteellisuuden vuoksi hänen
oli ollut pakko käyttää sohvaa vaatekaappina. Sitten puhuttiin taasen
kapteeni Deverax'sta. Ja päivällisellä tuli sitten tiettäväksi --
taivas tietää miten! -- että koko Clutterbuckien joukko oli ilmoittanut
siirtyvänsä Hôtel Métropoleen. He olivat myöskin koettaneet saada
kreivittären mukaansa, mutta onnistumatta yrityksessään.
Nyt oli asian laita sellainen, että Hôtel Beau-Siten vieraissa oli
aina vallinnut julkinen ylenkatse kilpailevaa hotellia kohtaan, joka
oli yhtä frangia kalliimpi päivässä ja kuuluisa uudesta ja runsaasta
kalustostaan. Métropolessa oli orkesterisoittoa kahdesti viikossa
ja englantilaiset jumalanpalvelukset pidettiin sen salissa; ja se
oli Beau-Sitea isompi. Näistä seikoista huolimatta olivat Beau-Siten
vieraat halveksivinaan sitä väittäen ruokaa huonommaksi ja vieraita
keikareiksi. Beau-Sitessa oli uskonkappaleena, että Beau-Site oli paras
hotelli siinä vuoristossa, ellei koko Sveitsissä.
Tämä Clutterbuckien luopumus oli kerrassaan hävytöntä! Kuinka ihmeessä
voi juljeta astua isännän luo ja ilmoittaa hänelle, että nyt oli
aikomus hyljätä hänet ja siirtyä kilpailijan puolelle?
Vielä muuan seikka: yhdeksän tai kymmenen hengen siirtyminen hotellista
toiseen merkitsi sitä, että Métropole saisi ehdottomasti suuremman
asujamiston kuin Beau-Site, ja lukumäärään nähden kilvoittelu oli
varsin kiihkeä. "No niin", sanoi Beau-Site, "antaa niiden mennä! Ja
viekööt vain kapteeni Deverax'nsa! Sitten täällä saa olla rauhassa!"
Ja niin puhkesi tuhoisin kaikista riidoista -- kilpailu kilpailevien
hotellien vieraiden kesken. Métropole oli lähettänyt yleisen kutsun
tanssiaisiin, ja Clutterbuckien ennenkuulumattoman menettelyn vuoksi
heräsi kysymys, eikö Beau-Siten pitäisi boikotoida tanssiaisia.
Asia ratkaistiin kuitenkin siten, että tehoisimmin vaikutettaisiin
lähtemällä kriitillinen nenä ilmassa ja tekemällä epäedullisia
vertauksia Beau-Siten oloihin. Beau-Site muuttui äkkiä täydelliseksi
vieraittensa silmissä. Ei sanottu enää sanaakaan siitä, että kuumassa
vedessä oli jääkuori. Ja uskomattoman varmoina Clutterbuckit antoivat
matkatavarainsa liukua reessä Métropoleen keskellä kirkasta päivää ja
uskollisten ylenkatsetta.