Ikäänkuin sanoakseen: "Oikeamielisille on aina apu lähellä."

"Juttelen teille näitä, koska olette ikäänkuin perheen ystäviä", hän

lisäsi.

Sitten, pitkältä vaiettuaan, hän aloitti toivorikkaasti, hilpeästi,

rohkeasti:

"Vielä nytkin selviäisin vallan sievästi, jos saisin vain pari tuhatta

käsiini -- ja vakuutta minulla on yllin kyllin."

"Eiköhän olisi hiukan myöhäistä?"

"Ei ensinkään. Jos vain joku, joka todella tuntee kaupungin ja luottaa

kiinteistökauppaan, luovuttaisi pari tuhatta -- jaa-a, viidessä

vuodessa hän saisi sen summan kaksinkertaiseksi."

"Todellakin!"

"Niin", sanoi Cotterill. "Katsokaahan Claren katua."

Claren katu oli hänen terrakotta-mestariteoksiaan.

"Kuulkaahan", sanoi Cotterill mielistelevästi. "En usko, että kukaan

kykenee opettamaan _teille_ suuriakaan kiinteistöjen arvosta tässä

kaupungissa. Te tunnette sen asian yhtä hyvin kuin minäkin. Jos teillä

sattuisi olemaan vapaana pari tuhatta -- hitto vieköön! sellaista

tilaisuutta ei kannatakaan tarjota joka miehelle."

"Niin", sanoi Denry. "Ei minunkaan mielestäni kannata."

"Tarjoan sen teidän käytettäväksenne", jatkoi Cotterill oivaltamatta

Denryn huomautuksen kärkeä. "Tehän olette perheen ystäviä. Te käytte

meillä niin usein. Niin, johan siitä on melkein kymmenen vuotta..."

Denry huokasi: "Olen kai käynyt täällä noin yhden kerran kahdessa

viikossa verraten säännöllisesti. Siitä tulee kaksi sataa viisikymmentä

kertaa kymmenessä vuodessa. Niin..."

"Vaikkapa pari tuhatta", sanoi Cotterill miettiväisenä.

"Kaksi tuhatta jaettuna kahdella ja puolella sadalla -- siitä tulee

kahdeksan. Kahdeksan puntaa käynniltä. Se on aika kallista, Cotterill,

aika kallista. Ihanhan teitä voisi pitää puolena tusinana kuuluisia

lääkäreitä yhteen käärittyinä."

Hän ei ollut koskaan ennen nimittänyt valtuusmiestä koristelematta

"Cotterilliksi". Herra Cotterill punastui ja nousi.

Denry ei esiinny edukseen tässä kohtauksessa. Häneltä puuttui

jalomielisyyttä. Muuta puolustusta ei hänen hyväkseen voi esittää kuin

sen, että herra Cotterill oli nimittänyt häntä "nuoreksi mieheksi"

aivan liian usein kymmenen vuoden kuluessa. Se on sukkela puolustus.

Velikulta: Seikkailutarina kaupunkiviisikosta · 第 81 / 97 题