Snapen sirkus oli pohjoisen Staffordshiren suuria loistolaitoksia
vyöryttäen komeuksiaan kaupungista toiseen ja valliten poikien
haaveita sukupolvesta toiseen. Sen pääkortteri sijaitsi Axessa,
kymmenen peninkulman päässä Hanbridgestä, mutta ukko Snapen rikkaus
oli pääasiallisesti peräisin Kaupunkiviisikosta. Siihen aikaan kuin
_Merkkitorven_ ja _Päivälehden_ välillä puhkesi taistelu, se oli
jo alkanut rappeutua. Iäkäs omistaja oli äskettäin kuollut ja nimi
ja hevoset ja vaunut ja huolellisesti paikatut teltat oli myyty
vieraille. Vuosijuhla- ja jalkapallokilpailu-lauantaina (joka oli
myöskin Martinmessun lauantai) tämä sirkus majaili Oldcastlessa,
Kaupunkiviisikon liepeellä, missä se antoi kauden viimeisiä näytäntöjä.
Eivät edes pojatkaan mene sirkukseen keskellä Kaupunkiviisikon talvea.
_Merkkitorvi_ oli vuokrannut juhlakulkueeseen sopivan osan Snapen
laitosta loppuosaksi iltapäivää ja alkuillaksi. Ja ohjeiden mukaan
oli koko kulkueen oltava _Merkkitorven_ toimiston luona täydessä
marssikunnossa viimeistään kello viideltä.
Mutta kello neljältä saapui joukko herrasmiehiä nauharuusuke
napinreiässä ja _Merkkitorven_ ilmoitustaulu kädessä puuhakkaina
ja huohottaen Oldcastlen markkina-aukiolle kertoen, että ohjelma
oli muutettu viime tuokiossa, jotta tehtäisiin tyhjiksi erinäiset
juonittelut, joita pelättiin häikäilemättömän _Päivälehden_ taholta.
Kulkue oli jaettava kolmeen ryhmään, joista pääjoukon oli saavuttava
Hanbridgeen "takateitse" ja molempien toisten oli lähdettävä
Bursley'iin ja Longshaw'hon. Tällä tapaa saataisiin reklaamitoiminta
jaetuksi ja paikkakunnan päätekijöille osoitettaisiin samanlaista
kunniaa kullekin.
Erikoisesti valmistetut liput, viirit ja nauhat, joissa oli sanat:
"MERKKITORVI
Kolmikymmenviisivuotisjuhla" jne,
oli jo kohotettu ja ripustettu ja kääritty vaunujen kullatulle
harjalle. Ja tuokion viivyteltyään matkue lähti liikkeelle
jakaantuen Karjatorin alapäässä. Hanbridgeä varten valittua osastoa
johtivat suunnattomat Jupiterin vaunut, joissa oli kuusi pyörää ja
kuusikolmatta allegorillamaista kuvaa (kuten klovnin oli tapana
sanoa); niitä veti kuusi kirjavaa hevosta, joita ohjattiin valkoisin
suitsin. Näissä vaunuissa oli ikkunallinen päällystä (suuremmissa
näytäntötilaisuuksissa niitä käytettiin toisinaan pilettimyymälänä), ja
sisälle oli sijoittunut muuan _Merkkitorven_ valtuutetuista; sieltä hän
ohjasi kulkueen matkaa.
Turhaa olisi koettaa kauemmin salata, ettei Jupiterin vaunujen
sisustassa majaileva _Merkkitorven_ valtuutettu itse asiassa ollutkaan
mikään _Merkkitorven_ valtuutettu. Hän oli Denry Machin, ei yksikään
toinen. Tästä ainoasta seikasta saattaa käsittää, missä määrin suurten
julkisten puhetorvien edustajat olivat unohtaneet, mitä heidän
arvonsa ja säädyllisyys vaativat. Luolassaan lymyillen Denry opasti
_Merkkitorven_ reklaamikulkueen pääjoukon kaikenkaltaisia syrjäteitä
pitkin Hanbridgen laitaosien ympäritse ja sitten itse kaupunkiin
kukkulan puolelta. Ja lopulta nuo kymmenet ajoneuvot pysähtyivät
Crapperinkadulle sen vaatimattomien asujanten iloksi.
Denry astui ulos ja lähti viattomana käymään kohti oman lehtensä
toimistoa, joka sijaitsi lähellä. Alkoi jo olla myöhäistä. Vangittujen
_Päivälehden_ poikien ensimmäiset ulvahdukset rupesivat juuri
kajahtelemaan syksyisessä ilmassa.
Äkkiä Denryä tervehti muuan nuori mies.
"Halloo, Machin!" huusi tuo nuori mies. "Minkä vuoksi olet ajanut
partasi? Tuskin olin tuntea sinua."
"Koska se huvitti minua, Swetnam", sanoi Denry, joka oli ilmeisesti
ymmällään.
Hän oli nuorin Swetnamin pojista; heidän välilleen oli kehittynyt
jonkinlainen juro ystävyyssuhde.
"Kuuleppas", sanoi Swetnam salaperäisesti, ikäänkuin noudattaen
äkillistä mielijohdetta; "minä kuulin, että _Merkkitorven_ miehet
aikoivat toimittaa pinteeseen kaikki teidän pojat tänä iltapäivänä, ja
luulen heidän onnistuneen siinä. Kuuntelehan tuota!" (Swetnamin isä oli
läheisissä suhteissa _Merkkitorven_ toimitukseen.)
"Tiedän sen", vastasi Denry.
"Mutta tarkoitan -- lehtineen päivineen."
"Tiedän sen", sanoi Denry.
"Ohoo!" mutisi Swetnam.
"Mutta minäpä kerron sinulle salaisuuden", lisäsi Denry. "Ne eivät ole
tämänpäiväisiä lehtiä. Ne ovat eilispäiväisiä ja viimeviikkoisia ja
viimekuukautisia. Me olemme erikoisesti keräilleet niitä tätä varten ja
säilyttäneet ne siisteinä ja hyvännäköisinä."
"Sinulla niitä on aina varokeinoja!" mutisi Swetnam.
"Niin onkin", myönsi Denry.
Samassa tuokiossa hyökkäsi joukko miehiä _Päivälehden_ toimistosta
kainalossaan tukuittain oikeita jalkapallo-numeroita.
"Joutukaa!" huusi Denry heille. "Joutukaa! Tätä tietä! Heipä-hei,
Swetnam."
Ja koko rivi katosi kulman taitse. Juuston avulla vangittujen poikien
ulvonta yltyi äänekkäämmäksi.