He eivät olleet vielä kosketelleet taloudellisia kysymyksiä, vaikka
Denry olisi tahtonut pohtia niitä. Epäilemättä Ruth piti häntä
varakkaana miehenä. Tämä kävi selväksi Llandudnon-retken kuluessa.
Se miellytti Denryä, mutta seuraavana päivänä hänessä heräsi pahoja
aavistuksia, ja sitä seuraavana hän säikähtyi; ja kolmantena päivänä
hänet tuntui vallanneen kauhu. Oikeampaa on sanoa, että Ruth piti
häntä vähemmässä määrin varakkaana miehenä kuin rahojen ehtymättömänä
taikalähteenä.
Hän ei suoraan sanoen voinut liikahtaakaan asunnostaan kaiuttamatta
rahaa, ja usein se tapahtui aivan aavistamatta. Rantasilta, kiertävät
laulajat, nukketeatteri, kylvyt, leivokset, jäätelöt, kepit, hedelmät,
tuolit, soutuveneet, konsertit, makeiset, valokuvat, ajeluretket:
näistä kustannuksista voi mikä tahansa osua hänen kohdalleen milloin
hyvänsä he lähtivät vaatimattomalle kävelyretkelle. Olisi luullut
kävelyretkiä maksuttomiksi, ilmaa ilmaiseksi! Erehdystä! Jos hän olisi
rohjennut, niin hän olisi jättänyt kukkaronsa kotiin, kuten Ruth
alituiseen teki. Mutta miehet ovat siveellisesti raukkoja.
Hän oli arvioinut seuraavasti: -- Meno- ja paluupiletti neljä
shillinkiä viikossa. Täysihoitolamaksu viisikolmatta shillinkiä
viikossa. Viikkomenot kaiken kaikkiaan kaksikymmentä yhdeksän
shillinkiä -- tai korkeintaan kolmekymmentä.
Ensimmäisenä päivänä hän kulutti neljätoista shillinkiä kaikenlaiseen
jonninjoutavaan -- mikä merkitsi viiden punnan lisäkuluja viikossa!
Toisena päivänä hän kulutti yhdeksäntoista shillinkiä kaikenlaiseen
jonninjoutavaan, ja Ruth vaati itsepintaisesti juomaan hänen ja
Nellien kanssa teetä heidän täysihoitolassaan, mistä hyvästä hänen oli
tietenkin maksettava, sillä välin kun hänen oma teensä meni hukkaan
naapuritalossa. Ja niin summa suureni päivä päivältä. Sunnuntain
koittaessa hänen kukkaronsa avoin haava tyrehtyi kaikeksi onneksi.
Ruth halusi hänet jälleen luokseen teelle. Hän kieltäytyi -- joka
tapauksessa hän jäi pois -- ja heidän lemmenvirtansa herkän tyyni kalvo
särkyi hiukan.
Ei kukaan olisi voinut arvata, että Ruth oli omalta osaltaan
rahapulassa. Ritarillisena sulhasena Denry oli auttanut hänet
vuokramaksun hirvittävästä rämeestä; mutta hänellä oli paljo muitakin
velkoja kuin vuokra. Mutta kun hän oli saanut osan neljännestuloistaan,
olivat ajatukset heti siirtyneet Llandudnoon, huvituksiin ja pukuihin.
Hän ei ymmärtänyt rahan arvoa eikä oppisi koskaan ymmärtämään.
Tämä kuului kenties osaltaan hänen etevämmyyteensä. Lempeä, arka,
vaitelias Nellie antoi Denryn toisinaan huomata, että hänkin paheksui
ystävättärensä huikentelevaisuutta. Usein Nellie pyysi vaatimattomasti
saada suorittaa osansa jonkin huvituksen aiheuttamista kustannuksista.
Ja Denrystä tuntui oikeudenmukaiselta, että Nellie maksaisi osansa,
ja häntä halutti ankarasti ottaa rahat vastaan, mutta hän ei voinut
tehdä sitä. Saattoipa hän käydä aivan yrmeäksikin, kun Nellie sellaista
vaati. Tästä ilmenee, kuinka typerän ja järjettömän erilainen hän oli
kuin me muut.
Nellie oli heidän seurassaan herkeämättä paitsi juuri silloin, kun he
erkanivat yöksi. Niin että Denry maksoi poikkeuksetta kolmen puolesta.
Mutta hän piti Nellie Cotterillista. Tämä punastui niin helposti ja
jumaloi niin ilmeisesti Ruthia ja ihaili häntä itseään, ja tytön
teeskentelemättömässä luonteessa oli selvä annos tervettä järkeä.
Maanantai-aamuna Denry nousi varhain palaten Bursley'iin vuokria
keräämään ja kiinteistöjä hoitamaan. Hän oli kuluttanut melkein viisi
puntaa yli laskelmiensa. Ellei hän olisi sattunut saapumaan Llandudnoon
taskussaan osa edellisen viikon vuokrarahoja, hän olisi joutunut
"kiipeliin", kuten Kaupunkiviisikossa sanotaan.
Bursleyssä ollessaan hän mietti melko lailla. Elokuussa ei Bursley
kannusta mihinkään muuhun kuin mietiskelyyn. Äiti teki työtä tapansa
mukaan. Denryn selonteko kihlautuneiden elämästä Llandudnossa oli hyvin
hämärä.
Tiistai-iltana hän palasi Llandudnoon, ja hänen ajatustensa yleisestä
juoksusta huolimatta sattui kerta vielä, että hänen taskujaan pullisti
osa viikon vuokrarahoja. Hän ei tietänyt tarkalleen, mitä tapahtuisi,
mutta sen hän tiesi, että jotain tapahtuisi; siitä yksinkertaisesta
syystä, ettei tätä menoa voisi jatkua, ellei jotain tapahtuisi. Ellei
syntyisi riitaa, keskinäistä sopimusta tai ihmettä, tyhjentäisi
kolmen kuukauden kihlausauvo Ruth Earpin rinnalla hänen tulolähteensä
ja tuhoisi hänen maineensa miehenä, joka kykeni aina suoriutumaan
ratkaisutilanteesta.