Kun Denry kävi seitsemättätoista, saattoi hänen äitinsä, käsittelemällä
puoltatoista kyynärää brysselin-pitsiä, rouva Emeryn kiitollisuuden
velkaan. Rouva Emery oli herra Duncalfin sisar. Herra Duncalf oli
Bursleyn kaupunginnotario ja asianajaja. Tunnettua on, että kaikki
virastot ovat oikeita juonittelun tyyssijoja. Denry Machin erosi
koulusta ruvetakseen herra Duncalfin palvelukseen sillä ehdolla, että
hänen oli vuoden perästä kyettävä kirjoittamaan pikakirjoitusta sata
viisikymmentä sanaa minuutissa. Niihin aikoihin ei keskinkertainen ja
virheellinen pikakirjoitus ollut mikään jokapäiväinen ilmiö. Hän täytti
(suuremmassa tai vähemmässä määrin ja ehdottomasti vähemmässä kuin
suuremmassa) tämän ehdon. Ja usean vuoden ajan hän arveli todenteolla,
ettei nyt ollut enää mitään toivomisen varaa. Sitten hän kohtasi
kreivittären.
Chellin kreivitär oli syntynyt köyhistä, mutta merkittävistä
vanhemmista, ja hän saattoi tarpeen tullen esittää isoisänsä isän
isoisän. Hänen äitinsä ansaitsi oman ja tyttärensä toimeentulon
sallimalla alhaisempien, mutta varakkaampien ihmisten tyttärien
näyttäytyä melkoisen usein seurassaan. Kreivitär kasvatettiin
avioliittoa varten. Hänet tähdättiin ja viritettiin osaamaan määrättyyn
maaliin määrätyllä hetkellä. Hän onnistui. Hän sai Chellin jaarlin. Hän
sai myöskin noin kahdeksan tuhatta hehtaaria Englannissa, suunnilleen
viidenneksen Skotlantia, talon Piccadillyssä, seitsemän maakartanoa
(Sneyd niihin luettuna), höyrypurren ja puolen miljoonan punnan
arvosta Keski-Englannin rautatien osakkeita. Hän oli nuori ja kaunis.
Hän oli matkustellut Kiinassa ja julkaissut kirjan Kiinasta. Hän
lauloi hyväntekeväisyys-konserteissa ja esiintyi seuranäytännöissä.
Hän piirsi luonnon mukaan. Hän oli Lontoon suuremäntiä. Eikä hänellä
ollut pienintäkään taipumusta lihavuuteen. Mutta tämä ei tyydyttänyt
häntä. Hän oli kunnianhimoinen! Hän halusi käydä vakavasta ihmisestä.
Hän halusi päästä vaikuttamaan ihmisten elämään. Hän havaitsi sen
neljännesmiljoonan sieluja, jotka muodostavat Kaupunkiviisikon,
ainoalaatuiseksi välineeksi tähän päämäärään pyrkiessään, aivan
verrattomaksi leluksi. Ja hän päätti liittää nimensä kaikkeen, mikä oli
vakavinta Kaupunkiviisikon yhteiskunnallisessa kehityksessä. Sen vuoksi
käytettiin noin viisitoista tuhatta puntaa kiillottamaan Sneyd Hallia,
joka sijaitsee Kaupunkiviisikon liepeellä, ja jaarli ja kreivitär
viettivät siellä neljä kuukautta vuodessa. Sen vuoksi jaarli, lempeä,
syrjäisyyttä rakastava mies, suostui kutsuun, kun kaupunginvaltuusto
pyysi häntä Bursleyn koristepormestariksi. Sen vuoksi pormestari
ja pormestaritar järjestivät suunnattomat iltapäiväkutsut,
joissa oli saapuvilla koko porvaristo A:sta Ö:hön. Ja sen vuoksi
pormestaritar teki vähää myöhemmin tiettäväksi, että hän aikoi pitää
kunnallistanssiaiset. Tanssiaisuutinen kiihdytti Bursleyä enemmän kuin
mikään tapahtuma Magna Chartan aikojen jälkeen. Ja kuitenkin olivat
varemmatkin pormestarittaret tarjonneet tanssiaisia. Täytynee siis
otaksua, että Bursleyssä kunnioitetaan vielä aivan erikoisesti maata,
rautatieosakkeita, höyrypursia ja isoisäin isäin isoisiä.
Jokainen, ken jotain merkitsi, oli ollut mukana kutsuissa. Mutta
jokaista ei voitu kutsua tanssiaisiin, koska kaupungintalolla saattoi
tanssia vain kaksi sataa henkilöä. Bursleyssä taasen oli lähes
kolmekymmentä viisi tuhatta asukasta, joista runsaasti kaksi tuhatta
"merkitsi", vaikka he eivät tanssineetkaan.