Seuraavana aamuna, kun jo olin herännyt, vaan en vielä noussut
vuoteeltani, kuulin sauvalla koputettavan akkunani alla, ja ääni, jonka
heti tunsin Gagin'in ääneksi, kuului laulavan:
"Viel' uinailet? Ma kitaralla
Sun herätän..."
Minä riensin aukaisemaan hänelle ovea.
-- Terve, sanoi Gagin, astuessaan sisään. -- minä häiritsen teitä
jotenkin varhain, mutta katsokaa, millainen aamu! Raitista, kastetta,
leivoset laulavat...
Kiharine, kiiltävine hiuksineen, paljaine kauloineen, ruusuisine
poskineen hän itse oli raitis kuin aamu.
Minä pukeuduin. Me astuimme puutarhaan, istuimme penkille, käskimme
tuoda itsellemme kahvia ja ryhdyimme keskustelemaan. Gagin ilmaisi
minulle tulevaisuutta koskevat aikeensa: melkoisen omaisuuden
omistajana ja ollen kenestäkään riippumatonna hän oli päättänyt
antautua maalaustaiteen alalle, ollen huolissaan vain siitä, että
myöhään oli tullut tähän tuumaan ja kuluttanut paljon aikaa turhaan;
minäkin kerroin aikeistani ja uskoin sen ohessa hänelle onnettoman
rakkauteni salaisuuden.
Hän kuunteli minua kärsivällisesti, mutta vilkasta osanottoa minä, niin
paljon kuin voin huomata, en hänessä herättänyt intohimoani kohtaan.
Huoattuansa pari kertaa jälessäni kohteliaisuudesta minua kohtaan hän
esitti minulle, että lähtisimme katselemaan hänen stuudioitansa. Minä
heti siihen suostuin.
Asjaa me emme tavanneet kotona. Hän oli emännän kertomuksen mukaan
lähtenyt "rauniolle". Noin kahden virstan päässä L:stä oli nimittäin
jäännöksiä eräästä feodaali-linnasta. Gagin näytti minulle kaikki
maalikuvainsa pohjapiirrokset. Hänen kuvasuunnitelmissaan oli paljon
elävää ja todenmukaista, jotakin vapaata ja leveätä, mutta ainoakaan
niistä ei ollut valmis, ja piirustus minusta näytti huolimattomalta ja
virheelliseltä. Minä lausuin peittelemättä ajatukseni.
-- Niin, niin, alkoi hän huoaten; -- te olette oikiassa, kaikki tämä on
sangen huonoa ja epätäydellistä. Mitä on tekeminen! Minä en ole oppinut
niinkuin olisi pitänyt ja tuo lemmon slaavilainen leväperäisyyskin
tahtoo pitää puoltansa. Miettiessä työtä jo luulee kotkana liitelevänsä
ilmassa; luulee voivansa siirtää maapallon radaltaan -- mutta kun työ
on pantava toimeen, niin jo heikkenee ja väsyy.
Minä ai'oin rohkaista häntä, mutta hän viittasi kädellään ja koottuansa
kaikki piirroksensa hän heitti ne sohvalle.
-- Jos olen kärsivällinen, niin minusta tulee jotakin, lausui hän
parrassaan: -- joll'en, niin jään keskeneräiseksi. Lähtekäämme ennemmin
etsimään Asjaa.
Me lähdimme.