ohria, pannia 1 1 1 1 1 1 1 1
rukiita 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4
lihaa, leiv. 1/2 1/2 1/4 1/4 1/2 1/2 2/2 1/2
voita, naul. 2 2 2 1 2 2 2 2
humaloita, naul. 2 2 2 1 2 2 2 2
leipiä, kpl 4 4 -- -- -- 4 4 4
kynttilöitä, kpl 3 4(3) 3 2 4 4 3 3
olkia, kupoa 3 3 1 4 3 4(3) 3 3
heiniä, syltä 2 2 2 2 2 2 2 2
Ahvenanmaan nimismiesvero uuden ajan alussa oli, sen jälkeen kuin
kruunu sen oli haltuunsa ottanut, suureksi osaksi luovutettu eri
virkamiesten palkoiksi. Niinpä sai vouti "vanhastaan" kustakin 17
nimismieskunnasta:[926]
4 pannia ohria
1 leiv. lihaa
1 " voita
20 kynttilää ("lensmans spiseljus").
Linnankirjuri sai 6 kynttilää nimismieskunnasta. Tuomarille tuli panni
ohria nimismieskunnasta, mutta tämä erä joutui voudille. Nimismiehet
(erään tiedon mukaan 10 nimismiestä) saivat pidättää itselleen 2-6
puntaa ohria kestityksiä varten.[927]
Ahvenanmaalta siirrymme Hämeeseen.
Hämeessä maksoivat veronalaiset nimismiesveroa Kustaa Vaasan
hallituksen loppupuolella yleensä seuraavaan tapaan:
koukulta: rukiita 1/2-3 pannia
maltaita 1/2-4 1/2 "
kauroja 1/2-4 1/2 "
humaloita 3-18 naulaa
lihaa 1 leiv.
heiniä 1 talvikuorma
kynttilöitä 30-40 kpl
jouselta: käräjäkaloja 3 naulaa
savulta: olkia 1 kupo
Tämän veron suorittamisessa esiintyy maakunnassa paljon samanlaisuutta
ja paljon erilaisuutta. Samanlaisella tavalla maksettiin kaikissa
varsinaisissa pitäjissä lihaa (1 leiv.) ja heiniä (1 talvikuorma).[928]
Käräjäkalain määrä oli 3 naulaa kaikkialla, missä niitä maksettiin,
mutta niitä ei maksettu sellaisissa pitäjissä, missä kalastus oli
vähemmän arvoinen.[929] Olkien määrä oli 1 kupo savulta, mutta niitä
maksettiin vain Sääksmäen kihlakunnassa sekä Lammilla, Asikkalassa ja
Villähteellä Ylistä ja Lopella Hattulan kihlakuntaa.
Lähekkäin olevissa pitäjissä oli nimismiesvero useissa tapauksissa
hyvin samantapainen; niin Hollolassa ja Villähteellä ja kaikissa
Sääksmäen kihlakunnan pitäjissä, paitsi Portaassa. Tarkalle ottaen oli
kumminkin ainoastaan Sääksmäen ja Pälkäneen pitäjissä täysin
samanlainen nimismiesvero. Kaikkialla muualla oli pitäjäin kesken
paikallisia eroavaisuuksia, etupäässä viljan ja humalain maksussa.
Huomioon sattuu, että jokaisessa pitäjässä maksettiin kauroja aina sama
määrä kuin ohria.
Viidessä Ylisen kihlakunnan pitäjässä (Asikkalassa, Villähteellä,
Elimäellä, Sysmässä ja Jämsässä) otettiin nimismiesveroon lisäksi lehmä
pari ja muutama lammas kultakin pitäjältä, yhteensä viidestä pitäjästä
7 lehmää ja 20 lammasta. Nämä elukat suoritettiin "pitäjän sopimuksena"
käräjain pitämistä varten. Jämsässä maksettiin myöskin lihaa, silavaa
ja voita erityisen sopimuksen mukaisesti. Puheenaolevat pitäjät olivat
kihlakunnan nuorempia ja syrjäisempiä seutuja.[930] Nimismiesveroon
kuului paikoittain vielä muitakin pikku eriä, joiden luetteleminen
kumminkaan ei ole tässä tarpeellinen.
Hämeessä oli pitäjittäin sovittu, koukuittain maksettava vero. Se oli
nimismiehelle suoritettu kestitysvero; sen useimmat erät olivat
kestitystavaroita ja joskus siitä suoraan käytetäänkin nimeä
"kinkeri".[931] Verokappaleista käytetyt nimitykset sellaiset kuin
"käräjälahjat", "käräjälehmä", "käräjälampaat", osoittavat sitä, mikä
monesta muustakin seikasta selviää, että nimittäin tämä vero oikeastaan
oli pitäjän käräjain ylläpitämistä varten suoritettu paikallinen vero.
Lisävalaistusta tässä kohden saamme eräästä Hämettä koskevasta
veroselityksestä v:lta 1531, jossa nimismiehen verosta nimenomaan
sanotaan, ettei siitä "ole mitään tullut tähän saakka linnaan", vaan
että "tällä mainitulla verolla on vouti kaikkien miesten kanssa
kulkenut kestityksellä kolme kertaa vuodessa kolmilla käräjillä,
kesäkäräjillä, syyskäräjillä ja talvikäräjillä".[932] Vouti, jota tässä
tarkoitetaan, oli linnanvouti, ja pitäjän käräjät pidettiin
nimismiestaloissa, joissa siis nimismiesvero alkuaan kulutettiin.
Mutta käräjiä ei voitu näin säännöllisesti pitää, ja se seikka aiheutti
muutoksia nimismiesveron käyttämisessä. Juuri mainittu v:n 1531
asiakirja kertoo vielä:
"Kolmasti vuodessa pidetään käräjiä yli koko läänin, kesällä, syksyllä
ja talvella. Käräjät pidetään nimismiesten luona ja silloin vouti ja
tuomari makaavat kaksi yötä kunkin nimismiehen luona; koska läänissä on
24 nimismiestä, niin jokainen kestitys kestää 7 viikkoa. Jos
kesäkäräjät myöhästyvät, niin eivät ehdi olemaan muuta kuin yhden yön;
toisen sijaan otetaan linnaan karjaa. Talvella hevoset apetetaan; mutta
kun ei kesällä tarvitse apettaa, niin sen sijaan otetaan käräjäkauroja
linnaan".
Aivan tämäntapaisesti käytettiin Hämeen nimismiesveroa vielä 1540-luvun
alussa. Linnaan näet silloin kannettiin kultakin pitäjältä 4
yösijalehmää eli "lehmiä kesäkäräjäkestityksen edestä" ynnä 8 samaan
veroon kuuluvaa lammasta (muutamissa vaillinaisissa pitäjissä teki tämä
erä 1-2 lehmää ja 4-6 lammasta). V:n 1530 tilien mukaan tuli sillä
tavoin linnaan 42 yösijalehmää ja 87 yösijalammasta.[933]
Niinikään perittiin 1540-luvun alussa linnaan "kinkerikauroja" eli
"nimismiehen kauroja" -- "voudin kestityksen ja yösijan edestä",
lisätään Kulsialan tileissä -- 1 punta kultakin neljänneskunnalta eli
3-4 puntaa pitäjältä riippuen neljänneskuntain luvusta. V:n 1530
tileissä tämä erä linnan tileissä mainitaan käräjäkaurain nimellä.[934]
Näiden eräin lisäksi perittiin linnaan puheenaolevana aikana
nimismiehiltä vielä rahaverokin, jota v. 1539 maksettiin jokaisesta
Hämeen pitäjästä 12 ja seur. vuonna 10 markkaa (muutamista pitäjistä
vielä vähemmän). Näitä yösijarahoja eli kestitysrahoja maksettiin
linnanvoudin käräjäkestityksen edestä. Nämä rahat eivät näy olleen
sidotut määrättyihin käräjiin, vaan maksettiin niitä milloin
talvikäräjäin, milloin kesäkäräjäin, milloin yleensä vain vuotuisten
käräjäin edestä. Tämä vero tavataan v:n 1530 linnatileissä
"kestitysrahain" nimisenä eränä.[935]
Osaa nimismiesverosta oli siten lakattu kuluttamasta käräjillä ja
ruvettu sitä osaa ottamaan linnaan. Tähän linnan osaan nimismiesverosta
kuului:
pitäjältä neljänneskunnalta
lehmä (yösijalehmiä) (2-)4 eli (1/2-)1
lampaita yösijalampaita) (4-)8 " (1-)2
kauroja (käräjäkauroja) 4 puntaa " 1 punta
rahaa (yösijarahaa) 10-12 mk " 2 1/2-3 mk
Tämä vero, se on tarkoin huomattava, ei ollut mikään lisäys
talonpoikain veroihin, vaan otettiin se nimismieheltä, hänelle
kertyneistä nimismiesveron varoista, niinkuin vanhimmissa
linnantileissä nimenomaan sanotaan.[936] Tätä osuutta nimitetään
tileissä nimismiehen sopimukseksi eli taksaksi. Se ei ollut, vaikka
niin on arveltu, mikään urakkasumma, jonka nimismies maksoi kruunulle
saadakseen omaksi hyväkseen pitää pitäjän nimismiesveron, vaan,
kuten on nähty, linnanvoudille ja linnaväelle kuuluva osuus
nimismieskestityksestä, joka oli suoritettava linnaan, kun sitä ei
voitu paikalla käydä nauttimassa.[937]
Hämeen nimismiesverosta tulivat määrätyt osat määrätyille
virkamiehille.
Tuomarien velvollisuuteen kuului käydä kaikilla kolmilla käräjillä, ja
heille oli tuleva määrätty osa nimismiesverosta. V. 1545 nauttivat
Hämeen tuomarit nimismiesverosta seuraavat osat:
Ylinen Sääksmäen Hattulan
kildak. kihlak. kihlak.
kauroja, puntaa...... 9 1/2 6 7
"ruokakalaa", kippunt. 2 1 kipp. 2 leiv. --
kynttilöitä, kpl 700 580 560
heiniä, talvikuorm 26 1/5 18 21
Erään tiedon mukaan tuli tuomarin saada 1 punta kauroja ja 3 koukun
heinät kultakin pitäjältä; yllämainitut määrät vastaavatkin jokseenkin
tarkoin tätä sääntöä.[938]
Myöskin maanvouti sai osansa nimismiesverosta. Paitsi
varsinaista käräjäkestitystä tuli Hämeen nimismiesten pitää
vuodessa kolmet kestitykset maanvoudeille, jotka jokaisten käräjäin
jälkeen kulkivat sakkoja kantamassa alueellaan majaillen kunkin
nimismiehen luona. Syys- ja talvikäräjäin jälkeen oli maanvoudin mukana
linnanhevosia, joiden syöttämiseksi silloin kussakin nimismiestalossa
oli suoritettava 1 punta kauroja.[939] Näitä kestityksiä varten
jaettiin linnan hevoset kolmeen osaan, joista kukin maanvouti otti
kihlakuntaansa yhden. Kun maanvouti myöhemmin sai nimismiesverosta
kauroja ja kynttilöitä, näyttää tuo osuus johtuneen juuri mainitusta
sakkokestityksestä.
Kuinka Hämeen nimismiesvero alkuaan lieneekään järjestetty, uuden ajan
alussa se suureksi osaksi tuli käytetyksi niin, että kukin
käräjäkestitykseen oikeutettu sai siitä osansa. Tietysti täytyi jotain
jäädä nimismiehelle itselleenkin, jonka senkin jälkeen kuin herrat
saivat määräosansa tärkeimmistä verotavaroista edelleenkin arvatenkin
tuli pitää varsinaista käräjäkestitystä ja sakkokestitystä sekä sen
lisäksi kestittää kaikenlaista kruunun kulkevaa väkeä. Tätä varten
nimismies kaiketi sai käyttää sen osan nimismiesveroa, mikä jäi, kun
virkamiesten määräosat siitä oli otettu pois.
Mutta tämä järjestely muuttui, kun v. 1540 nimismiesvero ruvettiin
merkitsemään linnan tilikirjoihin ja koko tätä veroa katsomaan kruunun
pysyväksi tuloksi. Nyt määrättiin nimismiehellekin tarkoin laskettu
osansa. V:n 1541 tilien mukaan nauttivat nimismiehet jokseenkin
säännöllisesti 10 koukun (= 1 neljäskunnan) veron. Milloin
nimismiehille tuli säännöllisten rasitusten lisäksi lisärasituksia,
kuten kruunun hevosten talvisyöttöä, määrättiin heille siitä erityinen
korvaus.[940] Käräjäkestitysten tähteetkin kuuluivat nyt kruunulle ja
myytiin kruunun hyväksi tai vietiin linnaan.[941]
Savon nimismiesverossa tapaamme useita samanlaisia piirteitä kuin
Hämeessä, mutta myöskin huomattavia lisäpiirteitä.
Savossa olivat nimismiesveron perusteet uuden ajan alussa kruunulle
niin tuntemattomat, että niistä täytyi erityisellä tiedustelulla selvää
ottaa.[942] Eikä ihmekään, sillä vero oli todellakin varsin
monimutkainen. Nimismiehet saivat veronsa kolmesta eri lähteestä
seuraavaan tapaan:
(1) Kultakin neljänneskuntamieheltä sai nimismies erityisen veron,
johon kuului lähes pariakymmentä erilaista kinkeritavaraa. Näistä
eristä maksoivat neljänneskuntamiehet osan talvi- ja osan kesäkäräjiä
varten. Se oli epäilemättä alkuisimpia tapoja hankkia tarpeellisia
kestitysvaroja.[943]
(2) Kultakin kymmenysmieheltä nimismies sai kuhunkin kestitykseensä
määräämättömän joukon lintuja, kanoja, jäniksiä, munia, tuoretta kalaa
"ja yhtä ja toista muuta, mitä hänellä on, vaikkei hänellä siitä mitään
määräsopimusta ole", sekä 2 lammasta, joista toinen sanottiin olevan
sotamiesten linnaleiriä varten ja toinen "vanhaa nimismiesveroa".
Kymmenyskunnittain kävi nimismiestaloissa jauhatustyössä mies (Male
böndher, Stampebönder), joka siellä työskenteli tavallisesti 8
päivää.[944]
Tämäkin vero käsinkiviä vääntävine talonpoikineen ja epämääräisine
käräjätuomisineen tekee mitä alkuisimman vaikutuksen.
(3) Varsinaiseksi nimismiesveroksi jokainen täysivero Savossa maksoi
määrätyt erät viljaa (m.m. "kenkärahaohria"), voita, humaloita, heiniä,
olkia, halkoja ja päivätöitä.[945]
Tämä vero maksettiin hyvin samanlaatuisena kaikkialla Savossa. Pääosana
siinä olivat sellaiset verotavarat, joita keskiaikana käytettiin
virkamiesten palkkauksiin ja hevosten syöttöön. Todella menikin suuri
osa nyt puheenaolevasta verosta sellaisiin tarkoituksiin. Tästä verosta
näet nimismies suoritti linnaan melkoisen "kinkerin" ja "taksan".
Kinkeri esiintyy Savon vanhemmissa verokirjoissa erityisenä linnaan
maksettavana verona, jota suoritettiin kaikkialla maakunnassa samalla
tavalla, nimittäin kultakin täysiverolta:[946]
1 panni "kinkerikauroja"
1 parmas "kinkeriheiniä"
Nämä kaurat ja heinät olivat samat, jotka tavataan nimismiesverossa
(kohta 3). Niiden suorittaminen oli järjestetty sillä tavalla, että
pitäjästä kaksi neljänneskuntaa maksoi kinkerikaurat ja kinkeriheinät
linnaan ja kaksi nimismiehelle. Ettei tässä ole kysymys alkuperäisestä
linnakinkeristä, vaan nimismiesverosta, selviää siitä, että eräissä
veroselityksissä nimenomaan mainitaan nimismiehen maksaneen nämä erät
linnaan, ja että "kinkeriheinäin" lisäksi linnaan maksettiin erityisiä
"veroheiniä".
Nimismiehen muista verotavaroista perittiin linnaan jokaiselta
pitäjältä suuri taksa, johon kuului:[947]
rukiita 5 puntaa
ohria 10 "
voita 5 leiv.
humaloita 5 "
härkä 1
lampaita 8
Näitä eriä kutsutaan myös "nimismiehentaksarukiiksi",
"nimismiehentaksaohriksi" j.n.e. Myöskin nimityksiä "kinkerirukiita",
"kinkeriohria" käytetään. Tällaiset nimitykset osoittavat niiden
kuuluvaisuutta samaan ryhmään "kinkerikaurain" ja "kinkeriheinäin"
kanssa.
Kun nimismiehen "taksa" eli "kinkeri" täten otettiin määrätyllä tavalla
hankitusta osasta nimismiesveroa, näyttää uskottavalta, että tämän koko
pitäjältä kokoverojen mukaan kannetun nimismiesveron osan alkuperäinen
tarkoitus on ollut juuri tämän taksan hankkiminen, ja että siis
varsinainen käräjäkestitys on alkuaan ylläpidetty vain niillä
varoilla, joita neljäs- ja kymmenysmiehet edelläkerrotulla tavalla
nimismiestaloon hankkivat. Mistään urakoimisesta nimismiesverolla ei
siis täälläkään voi olla puhetta. Se on ollut suurherrain harjoittamaa
suoranaista kiskomista, joka alkoi linnassa ja jatkui alinomaisilla
käräjillä.
Kun Savon nimismiehen velvollisuuksista on jo ennen mainittu, emme
tässä sen pitemmältä puutu niihin. Koko nimismiesvero joutui Savossakin
v:n 1540 vaiheilla kruunun haltuun. Nimismiehelle jätettiin
korvaukseksi nimismiesverosta määrätty osa, joka näkyy tehneen 1/5
nimismiestaksasta eli yhden pitäjän taksaa vastaavan määrän, sekä
entiset määrät kinkerikauroja ja kinkeriheiniä ynnä joitakuita muita
eriä.[948]
Viipurin linnaläänin s.o. Karjalan ja Porvoon läänin nimismiesvero oli
uuden ajan alussa yleensä samantapainen kuin Hämeessä ja Savossa. Vasta
sen jälkeen kuin kruunu v. 1541 otti Viipurin läänin nimismiesveron
välittömään hoitoonsa, tuli verokirjoihin merkityksi, mitä talonpoikain
oli täksi veroksi maksaminen. Vero kannettiin täälläkin useampain eri
perusteiden mukaan ja oli eri pitäjissä erilainen.
(1) Pitäjän oli nimismiesveroon suoritettava:[949]
2-3 lehmää
4-8 lammasta
Nämä lehmät ja lampaat näyttävät vastaavan Viipurin lääniä lähimmässä
Hämeen osassa niinikään pitäjittäin suoritettuja "käräjänautoja" ja
"käräjälampaita". Todennäköistä on, että tämä vero oikeastaan oli
neljänneskunnittain suoritettava. Sillä tavoin suoritettiin vero
Jääskessä, jossa kunkin neljänneskunnan tuli suorittaa 1
"teurastusnauta ja 4 lammasta".
Myös Porvoon läänin pitäjät suorittivat naudat ja lampaat
neljänneskunnittain, siten että kolme neljännestä suoritti kukin 1
naudan ja neljäs neljänneskunta 6 lammasta.[950] Kuten muistamme, tuli
Savonkin neljännysmiesten suorittaa nimismiesveroon nauta ja lampaita.
Käräjäkarjan hankkiminen nimismiehelle on siten varmaan koko itäisessä
Suomessa tapahtunut alkuaan neljänneskunnittain. Se oli käytännöllisin
maksutapa, sillä olisi mutkalliselle keskiajallekin varmaan ollut liian
mutkallista järjestää koko pitäjää yhden ja kahden lehmän osakkaaksi.
Porvoon läänin tavasta voimme päättää, että neljänneskuntain tuli
kiertovuorossa hankkia lehmä ja lampaat. Ehkäpä ulettui kiertovuoro
pitemmällekin siten että "nautakunnat", joista Viipurin läänin
neljänneskunnat olivat kokoonpannut, vuoronsa jälkeen hankkivat
neljänneskunnan suoritettavan karjan.
Karjalan puolella lääniä oli nimismiesveroon pitäjittäin maksettava
suolakalaa 2 1/2-3 tnr, mikä mahdollisesti myöskin toimitettiin
neljänneskunnittain.
(2) Nautakunnittain maksettiin Karjalan puolella nimismiesveroon 1-2
jänistä ja lisäksi paikoin 3 kanaa, paikoin "nautakuntasilavaa".
Porvoon läänissä ei nautakunnittain ole merkitty maksetuksi mitään,
mutta edustavat neljänneskuntain kanarahat nähtävästi vanhempia
nautakuntain kanoja. Tällä nautakuntaverolla on vastineensa Savon
kymmenysmiesten nimismiehelle maksettavissa jäniksissä, kanoissa y.m.
pienissä epämääräisissä antimissa.
(3) Yli koko Viipurin läänin maksettiin nimismiehelle kultakin savulta
(s.o. talolta tai talonmieheltä)
1 kuorma halkoja
1 kupo olkia.
Tämä halko- ja olkivero tavataan suurimmassa osassa Suomea ja
yleisimmin savun tai manttaalin mukaan maksettavana. Se on luettava
alkuisimpiin käräjävarustuksiin.
(4) Varsinaiseksi nimismiesveroksi Viipurin läänissäkin jääpi
täysiverojen suoritettava, monia kestitystavaraeriä sisältävä vero,
jonka määrät melkoisesti vaihtelivat eri pitäjissä.[951]
Kaikella toivottavalla selvyydellä ilmoitetaan Viipurin läänin
verokirjoissa nimismiesveron tarkoitus: se maksettiin kuhunkin
nimismiestaloon talvi- eli laamannikäräjäin pitämiseksi. Eräässä
opastuksessa nimenomaan mainitaan, että nimismiesvero maksettiin
talvikäräjäin aikana kussakin nimismiestalossa. Toisessa sanotaan:
"Talvikäräjät pidetään neljässä käräjäpaikassa nimismiesten luona
kolmena yönä 150 miehelle renkineen ja hevosineen, niitä kutsutaan
laamanninkäräjiksi, ja tämä kestitys tapahtuu nimismiesverolla, ja mitä
jää, sen saavat nimismiehet pitääkseen kestityksiä ympäri vuoden".[952]
Paitsi tätä suurta talvikäräjäin pitoa oli Viipurin läänin nimismiesten
suoritettava suuri joukko muita kestityksiä.
Viipurin läänin nimismiehillä ei uuden ajan alussa ollut suurtakaan
käyttövaltaa nimismiesveroon nähden. Jo ennen nimismiesveron lopullista
joutumista kruunun haltuun kantoi kruunu täällä kinkerin eli taksan
nimellä suurimman osan nimismiesveroa itselleen, myöntäen sitten tästä
taksasta "lyhennyksiä" asianomaisille virkamiehille. Tämä taksa
kannettiin pitäjittäin verokappaleissa, jotka yleensä olivat samat,
joita talonpojat maksoivat nimismiesveroksi, ja määrissä, jotka eivät
olleet sanottavasti pienempiä kuin ne määrät, jotka talonpoikain
maksuista keräytyivät. V:n 1539 verokirjassa sanotaan, että "ei vouti
eikä kirjuri tiedä mieslukua siitä, kuinka se kinkeri suoritetaan eli
mitä kunkin tulee vuosittain suorittaa, vaan ovat vuosittain merkinneet
taksaksi ja sopimukseksi, mitä kukin pitäjä suorittaa".[953] Myöhemmin
tässä tapahtui vain se muutos, että kruunu hankki tiedon, minkä
perusteiden mukaan talonpojat nimismiesveron maksoivat, ja merkitsi ne
tileihinsä saaden siten veron kruunun eduksi nousemaan jonkun verran
suuremmaksi.
Koska kuitenkin nimismiesveron perusteet vielä uuden ajan alussa olivat
kruunulle tuntemattomat, on ilmeistä, ettei tämä vero aikaisemmin ole
ollut mikään kruunulle menevä kinkeri, vaan erityinen, varsinaisista
linnaveroista poikkeava, paikallinen vero. Viipurin läänin olot
viittaavat ratkaisevasti siihen, että tämän erikoisveron tarkoituksena
on ollut yksinomaan talvikäräjäin ylläpitäminen eikä mikään muu.
Virkamiesten osallisuus nimismiesveroon oli Viipurin läänissä
samantapainen kuin muualla.
Lopuksi katsahdamme Varsinais-Suomenkin oloja.
V.-Suomessa maksoivat talonpojat uuden ajan alussa nimismiesveroa
yleensä samanlaisissa verokappaleissa kuin Hämeessä, vieläpä
suunnilleen yhtä suurissa määrissäkin. Lähempää selvää veron
perusteista ja määristä ei tässä tarvitse tehdä, koska siitä jo on
olemassa esitys.[954]
Nimismiesveroa käytettiin V.-Suomessakin käräjäin pitämiseen. Läänin
nimismiesten tuli uuden ajan alussa "pitää kestitystä niin usein kuin
käräjiä pidetään".[955] Tiedon mukaan v:lta 1537 oli Etelä-Suomen
nimismiesten kestitettävä tuomaria kolmilla käräjillä vuodessa 2 yötä
kerrallaan.[956]
Jo 1530-luvun alussa nimismiehiltä kannettiin linnaan melkoinen osa
tätä veroa. V:n 1539 verokirjan mukaan maksoivat nimismiehet
suurimmassa osassa maakuntaa linnaan melkoisen kinkerin "sopimuksen
mukaan, ja se oli taksa nimismiesveron edestä". Taksaa karttui eri
pitäjistä hyvinkin erilaisia määriä.[957]
Vehmaan ruots. ja Uudenkirkon Hallun lääni muodostivat piirin, josta
maksettiin linnaan aivan sama kinkeri kuin Taivassalossa ja Lapissa.
Täydellisesti samanlainen oli kinkeri ainoastaan tällä alueella, sillä
kaikkialla muualla oli pitäjäin maksuissa erotusta, ellei muussa, niin
pienissä lisämaksuissa. Kunkin pitäjän tai nimismiehen kanssa erikseen
tehdyt sopimukset siten lienevät olleet tämän kinkerin maksamisen
perusteena.
Muutamat nimismieskinkerin kappaleet muistuttavat niin suuresti Hämeen
oloja, ettei voi olla epäilystä niiden alkusyyn samanlaisuudesta.
Ensinnäkin maksettiin 17 V.-Suomen pitäjästä linnaan härkä,
kinkerihärkä, joka epäilemättä vastaa Hämeen kinkerilehmiä. V:n 1531
verokirjassa mainitaan näitä kinkerihärkiä tulleen linnaan 15-20 kpl.
Kinkerihärkä maksettiin Laitilasta vielä senkin jälkeen kuin vero
muualla oli lakannut, ja v:n 1556 verokirjassa on hauska esitys siitä,
miten Laitilan härkä hankittiin: nimismies kantoi vuosittain 6 mk
(vanhempain vero-opastusten mukaan 3 penninkiä kultakin talolta) avuksi
kelpaavan kinkerihärän hankkimiseksi, jonka hänen tuli suorittaa
linnaan, "ja on tiedettävä, että joka kolmas vuosi perii Kustavi Fincke
Hallun bolista kinkerihärän, koska kukin boli sen hankkii joka kolmas
vuosi".[958] Se oli siis vieläkin kerran keskiajalla niin suosittu
vuorovero.
Seitsemästä V.-Suomen pitäjästä ja lisäksi Iniön saari-verokunnasta
maksettiin nimismiestaksassa v. 1539 myöskin kinkerirahoja, 2-19 mk
pitäjältä. Kun näistä pitäjistä (Paimiota lukuunottamatta) ei maksettu
kinkerihärkiä, on se oletus lähellä, että kinkerirahoja on maksettu
härkäin korvaukseksi.
Kauroja maksoivat nimismiehet linnaan 2-5 puntaa pitäjältä, kauroja
maksettiin sellaisistakin pitäjistä, joiden muita tähän kuuluvia
ruokaparselleja ei lähteissämme mainita, mistä päättäen kauroja
erityisesti haluttiin saada linnaan. Tämä kauravero tavataan v:n 1531
linnantileissä kinkerikaurain nimellisenä -- sama nimitys ja varmaan
asiakin, jonka olemme tavanneet Hämeessäkin. Näitä kinkerikauroja
käytettiin maanvoudin y.m. virkamiesten hevosten syöttämiseen
talviviikkoina, mikä viitannee tämän veron alkuperään.[959]
Ylemmillä ja alemmilla virkamiehillä oli V.-Suomessakin tavalliset
osuutensa nimismiesverosta. Kruunun haltuun koko tämä vero joutui v.
1540.[960]
Edellisestä on selvinnyt, että nimismiesvero kaikkialla Suomessa on
alkuaan ollut käräjiä varten suoritettu kinkeri. Tämä kinkeri on
tavallaan keskiajan vanhimpia ja nuorimpia veroja. Alkuperäisimpään
käräjäkestitykseen kuuluivat sisämaassa talonpoikain epämääräinen
nuotanveto, josta lukuisissa asiakirjoissa puhutaan, jousien
suorittamat varsinaiset käräjäverot ja kipsis- y.m. lahjat. Vasta
vähitellen ja ikäänkuin ulkopuolella lakia näkyy vero kasvaneen siksi
suureksi kinkeriksi, josta riitti jakaa ylhäisille ja alhaisille
virkamiehille. Vielä V. 1414 Eerik Pommerilainen yrittää ehkäistä
nimismiesveron kasvamista Suomessa määräten, että nimismiesveroksi
(lændzmandz gieldh) maksetun 1 1/2 viljapannin ja heinäin sijasta oli 1
äyri rahaa savulta riittävä.[961] V:lta 1419 on toinen Eerik kuninkaan
käskykirje, jossa vielä koetetaan kestityksiä rajoittaa. Tapa näyttää
jo olleen juurtunut, ja aljetulla uralla kehitys sitten kävi nopeasti.
Kaarle kuninkaan kirjeestä v:lta 1450 Turun läänin asukkaille nähdään,
että voudinkinkeri jo oli pysyvä vero Turun läänissä; kysymys oli enään
vain siitä, kuinka suuren kinkerin kukin pitäjä oli maksava Turun
linnanvoudille, koska toiset pitäjät olivat suuria, toiset pieniä.[962]
Emme kumminkaan erehtyne katsoessamme laamannilaitoksen kehittymistä
yhdeksi käräjäkestityksen pääaiheuttajaksi. Mutta piirteet sellaiset
kuin Hämeen ja V.-Suomen "yösijalehmät" ja yleensä "kinkerin" ja
"taksan" ottaminen linnaan näyttävät varsin vanhoilta, vaikkemme
tarkemmin osaa sanoa, kuinka vanhoja ne ovat.
Tämän keskiajan tunnuksellisen veron joutuminen kokonaan kruunun
haltuun merkitsee samalla koko keskiaikaisen virkamiesjärjestelmän
muuttumista, virkamies- ja paikallishallinnon lopullista joutumista
valtion valvonnan ja määräysvallan alaiseksi.