Myöhemmälläkin keskiajalla oli Suomen pitäjillä pitäjännimismiehensä.
Mutta näiden uusien nimismiesten virkanimenä ei ole enään
"nemningeman", vaan "länsman". Ero ei ole ainoastaan nimessä, vaan
asiassakin; uudet nimismiehet ovat ensi sijassa kruununhallinnon
paikallisia virkamiehiä, joilla ei ole syvempää yhteyttä vanhan
paikallisen itsehallinnon kanssa.
Eerik Pommerilaisen kirjeessä v:lta 1414 mainitaan _nimismiesveroa_
(lændzmandz gieldh), ikäänkuin Suomessa yleisesti tunnettua
laitosta,[906] ja Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta
1413 mainitaan Hämeessä 8 nimismieskuntaa (Länsmänsdö: 8), ilmeisesti
vain toisessa puolen Hämettä.[907] Tästä päättäen olivat maamme
lounaiset osat Eerik Pommerilaisen aikana varsin yleisesti jaetut
nimismieskuntiin, joita "länsman" nimiset viranomaiset hoitivat.
On hyvin luultavaa, että uusien nimitysten käytäntöön tuleminen
merkitsee uutta kehitysastetta laitoksissakin. Vielä 1300-luvun lopulla
näyttävät vanhat suurpitäjät olleen maanomistus- niinkuin
kirkollisenkin elämän alueellisena perustuksena lounaisessa Suomessa,
vaikka todennäköisesti jo esihistoriallisina aikoina niiden
sisäpuolelle oli muodostunut kansallisuuden mukaisia vero- ja
oikeuspiirejä. Kruununhallinto 1400-luvun alussa jo kokonaan perustui
näihin vero- ja oikeuspiireihin, jotka nyt esiintyvät nimismiespitäjinä
(nimismiespiireinä). Myöhemmällä 1400-luvulla näitä piirejä
mahdollisuuden mukaan muodosteltiin ja tasoiteltiin, mutta vanhoja
aluejakoja ne siltä eivät hävittäneet. Hämäläisillä alueilla vastaava
uudennus oli tullut alulle jo 1300-luvun[908] lopulla. Savossa
mainitaan nimismiehiä ensi kerran v. 1442.[909]
Koko tämä uusi nimismiespiirilaitos oli nähtävästi yhteydessä
kruununhallinnossa samaan aikaan tapahtuneitten muutosten kanssa.
Sveanmaissa Maunu Eerikinpojan maanlain vaikutusmuodostumisen aikoina
korkeasäätyinen kihlakunnantuomari (häradshöfding) lopullisesti
syrjäytti kansaiset tuomarit, kruunun voutihallinto työnsi syrjään
kruununkartanohallinnon ja vihdoin kuninkaan länsman varjosti vanhemman
nemdarmanlaitoksen.[910] Samanlaisen yleisen muutoksen voi todeta
Suomessakin. Varmaan on maanlaki edistänyt uuden "länsman" käsitteen ja
laitoksen leviämistä Suomeen. "Domare" ja "nemdeman" häviävät
täältäkin, ja niiden sijaan tulevat "häradshöfding" ja "länsman".
1400-luvun alussa näyttää muutos jo olleen pääasiallisesti suoritettu.
Nimismiehen päätehtävänä oli toimittaa vuotuisten käräjäin pito
talossansa ja järjestää kruununväen kyyditystä ja kestitystä.
Monenmoisia muitakin toimia voidaan osoittaa nimismiehelle
kuuluneen.[911] Ylipäänsä nimismies oli hallituksen palvelusmies,
lähinnä verrattava järjestysmieheen.
Sitävastoin on syytä tähdentää, ettei nimismiehellä missään Suomessa
ollut varsinaisen säännöllisen veronkannon kanssa tekemistä.
Veronkantajana oli verokuntamies (bolman), joka kaikkialla Suomessa
teki kruunun varsinaisista veroista tilin linnanvoutien ja ratsuvoutien
kanssa. Asia ei muuttunut siitä, että osa veroja aikoinaan maksettiin
käräjillä nimismiestaloissa, sillä veroviranomaisia olivat sielläkin
neljännesmiehet ja voudit. Ainoastaan se vero, joka maksettiin itse
käräjäin ylläpitämiseksi, suoritettiin nimismiehelle (nimismiesvero),
mutta vanha ja vielä uuden ajan alussa monesti käytetty tapa oli se,
että tämäkin vero suoritettiin neljäskunnittain neljäsmiesten
kautta.[912]
Mutta vaikka nimismies siten oli kokonaan kruunun ja voutien alainen
virkamies, niin ei hallitus alkuaan näy miehiä virkaan ottaneen.
Hallitus vaati, että nimismiehiä piti sen käytettävänä olla,
mutta sopivan nimismiehen hankkiminen jäi pitäjän asiaksi.
Kaikkialla Suomessa lienevät nimismiehet alkuaan käräjillä määrätyt
virkaansa.[913] Virka ei aina ollut haluttu, koskapa keskiajan lopulta
on esimerkkejä siitä, että miehiä oli sakotettava, kun eivät ruvenneet
veronkantajiksi.[914]
Samasta syystä kaiketi virkaan ruvettiin vain määrävuovuosiksi, vuoron
perään.[915]
Milloin kruunu itse halusi asettaa nimismiehiä, ei siihen estettä liene
ollut.[916] Karjalassa ja Savossakin uuden ajan alussa jotkut
nimismiehet asuivat kruununkartanoissa; tiedetään, että näitä
kartanoita alkuaan oli perustettukin kruunun käräjäpaikoiksi
ja nimismiestaloiksi.[917] Ikivanha skandinavialainen
kuninkaankartano-järjestelmä lääninmiehineen siten uudistui Karjalan
alkuisissa oloissa vielä keskiajan lopulla.
Nimismiesvirkain täyttämistä varten oli keskiajalla olemassa valmis
henkilökunta. On näet hyvin todennäköistä, että nimismieheksi
tavallisesti joutui joku pitäjän verokuntamiehiä, tai että joku pitäjän
verokuntamiehiä samalla oli nimismiehenä. Niin oli laita uuden ajan
alussa paikoin Karjalassa, niin Savossa, ja niin keskiajan lopulla itse
V.-Suomessa, koskapa sielläkin nimismiehiä tavataan verokuntamiesten
tehtävissä.[918]
Vaikka nimismiehen ja verokuntamiehen tehtävät olivat aivan erilaiset,
ja vaikkei nimismiestä ole pidettävä verokuntamiehen esimiehenä, on
näiden virkain välillä kuitenkin historiallista yhteyttä.
Keskiajalla oli oma tapansa suorittaa korvausta paikallisille
viranomaisille: he saivat tilansa osittain tai täydellisesti verosta
vapaaksi. Sellainen on ollut varmaan nimismiestenkin vanhin palkkaus.
Kyytinimismiehet uuden ajan alussa nauttivat kaikkialla sellaista
korvausta, ja luultava on, että pääasiallisesti sellainen oli heidän
edeltäjäinsä palkka ollut.
Verokuntamiehiin nähden oli sama tapa yleisesti käytännössä
V.-Suomessa uuden ajan alussa; verotileissä mainitaan säännöllisesti
verokuntamiesten "pidättäneen itselleen" pienempiä rahaveroeriä.[919]
Juuri samalla tavoin samoissa verotileissä lyhennetään vakinaisesta
kruunun rahaverosta nimismiestenkin hyväksi määrättyjä rahaeriä.
Ilmeistä on edelleen, että tämä lyhennys oli asianom. tilan
verovapautta, sillä tileissä nimenomaan mainitaan nimismiesten ja
verokuntamiesten pitäneen rahoja "savuluvun mukaan". Saadaanpa vielä
tietää sekin, että nimismiehellä oli vapaana koko savun tila.[920]
Tästä voisi päättää, että tämä vapautus on myönnetty sellaiseen aikaan,
jolloin nimismiehellä säännöllisesti oli koko savun tila. Että
todellakin tässä on kysymys jostakin hyvin vanhasta vapautuksesta,
näkyy siitä, että ainoastaan kolmen pitäjän, Maarian, Kaarinan ja
Liedon, nimismiehillä oli tämä etu. Tämä palkkaustapa on
historiallisesti ymmärrettävä. Vanhimpina aikoina, jolloin ei
pakollista käräjäkestitystä ollut, täytyi varmaan käräjätalon isännän
omastaankin kestitä käräjäherroja ja yhtä luonnollisesti saada siitä
korvaus, jota ei voitu antaa muussa muodossa kuin verovapautena.
Myöhemmin käräjäkestityksen tullessa yleiseksi tavaksi ja veroksi, voi
nimismies saada korvauksen käräjäverosta. Tämän mukaisesti näemme
V.-Suomessakin ainoastaan parin kolmen ikivanhalla seudulla olevan
nimismiehen nauttivan verovapautta, mutta muiden nimismiesten saavan
korvausta käräjäkestityksestä.
Myöskin Hämeessä oli uuden ajan alussa nimismiehen tila säännöllisesti
laskettu täydeksi koukuksi ja vapautettu muutamista veroista.[921]
Ahvenanmaankin nimismiehillä saman aikuisen palkkaustavan mukaan oli
talonsa verovapaa.[922]