Tämän pääluvun ensimäisessä kappaleessa on osoitettu, ettei vanhimmalla
keskiajalla esiintyviä kruununkartanoita hoitavia "lääninmiehiä"
(länsman) ilman muuta voi rinnastaa keskiajan lopulla esiintyväin
pitäjäin nimismiesten (länsman) kanssa tai ensinmainittuja pitää
viimemainittujen suoranaisina edeltäjinä, vaikka virkanimien
yhtäläisyys sellaiseen yhdistämiseen näyttäisikin houkuttelevan.
Mutta ennen myöhempiä pitäjäin nimismiehiä (länsman) mainitaan
asiakirjoissa eräitä toisennimisiä virkamiehiä, joita täydellä syyllä
voidaan pitää myöhempäin nimismiesten edeltäjinä. Tarkoitamme
1300-luvun lopussa ja seuraavina aikoina esiintyviä "nimitysmiehiä"
(nemdeman, næmdeman).[896]
Voimme todeta, että näitä virkamiehiä on ollut Suomen eteläisellä
rannikolla ja Satakunnassa. He ovat selvästi pitäjän virkamiehiä. He
ovat halpasäätyisiä, nähtävästikin talonpoikia ja virkaansa määräajaksi
valittuja; mainitaanhan nimenomaan muudanta, joka nyt on (tapaus 2) ja
toista, joka _siihen aikaan oli_ (tapaus 5) sellaisena virkamiehenä.
Ilmeisesti oli pitäjässä vain yksi tällainen viranomainen, sillä heitä
mainitaan vain yksi paikassaan.
Tämä kaikki osoittaa, ettei kysymys ole mistään lautamiehistä, joita
myöhemmin on kutsuttu ruotsalaisella nimellä "nämdeman", vaan pitäjäin
nimismiehistä. Herra Martin maanlain suomennoksessa tavataan vanha
suomalainen virkanimi nimitysmies, kuten myöhempi "nimismies", on suora
käännös tästä keskiajan "nemdemanista".
Suomen keskiajan nimismiehillä oli sekä asiallinen että kielellinen
vastineensa Ruotsissa. Maakuntalakien aikana mainitaan Länsi-
Göötanmaalla "næmdarmather" nimistä kihlakunnan alapiireissä ("skiri")
toimivaa, ja Södermanlannissa "næmningaman" nimistä tuomiovaltaista
viranomaista.[897]
Ruotsissa, niinkuin ruotsalaisen vaikutuksen alaisessa Suomessakin,
muinainen nimitysmies todennäköisesti oli paikallisen itsehallinnon
mies, jonka toimi jyrkästi erosi kuninkaan läänimiesten ja myöhemmin
kuninkaan voutien toiminnasta. Suoranaisena viittauksena siihen on
Ruotsin næmdarmanin esiintyminen tuomarina.[898] Suomenkin
nimitysmiesten toiminta maanluovutusasioissa antaa syytä samaan
käsitykseen (tapaukset 1, 2, 7). Nimitysmies Suomessa on lähinnä
verrattava pitäjän tuomariin, eikä ole liian rohkeaa ajatella sitä
mahdollisuutta, ettei nimitysmies alkujuurin olekaan muuta kuin
pitäjäntuomari toisella nimellä.
Mutta tämän alkuperäisen asemansa nimitysmiehet keskiajan kuluessa
menettivät. Nimi ja virka tosin jatkuivat kautta koko keskiajan,
vieläpä hyvän matkaa uudellakin ajalla, mutta ei enään oikeudellisena,
vaan halpana paikallishallinnollisena laitoksena.
Ahvenanmaa oli vielä 1530- ja 1540-luvuilla jaettu 17 (16)
nimismiespiiriin ("länsmansdöme"), joissa toisissa oli viranomaisena
"länsman", toisissa "nempningeman". Vaikka asiakirjoissa näillä
nimityksillä tehdään eroa, käytetään niitä kuitenkin selvästi toistensa
vastineina, niin että mainittavaa eroa länsmanin ja nempningemanin
tehtävien välillä ei voi havaita. Kumpainkin tuli huolehtia
kyydityksistä ja pitää taloissaan käräjäkestityksiä; kumpaisetkin
nauttivat samanlaisia vapautuksia ja etuja.[899]
Raaseporin läänissä oli 1540-luvulla ja myöhemminkin viisi länsmania ja
kaksi "nempningemania" eli "kyytinimismiestä" (skiutznepnare); näiden
jälkimäisten päätehtäviä oli kestitysten ja kyyditysten
toimittaminen.[900]
Säännöllinen kyytinimismieslaitos oli kehittynyt Savossa. Savon
kaikissa 20 neljänneskunnassa mainitaan v. 1539 sellainen
"kyytinimismies" (skjutsnemnare), joka korvaukseksi vaivoistaan nautti
verovapautuksia.[901] Säämingin, Juvan ja Pellosniemen pitäjissä
mainitaan 1540-luvulla neljän kyytinimismiehen lisäksi viides
kuninkaanmies (konungsman), joka nautti osittaista verovapautta
"yösijan edestä, jonka hän pitää linnanvoudille ja hänen miehilleen
siihen aikaan, kuin hän kulkee ympäri lääniä käräjillä".[902]
Nähtävästi siis kyytinimismiehiä ja kuninkaanmiehiä asetettiin pitkille
taipaleille kruunun väen majanpitäjiksi.
Sellaista tarkoitusta varten oli Hämeessäkin uuden ajan alulla kruunun
yösijan pitäjä Tuuloksen Jutilassa.[903] Portaan pitäjän pitkille
taipaleille oli asetettu pari "neljännesmiestä", joiden tehtävänä oli
kruunun väen matkakestitys, jotavastoin varsinainen käräjäkestitys ei
näy heille kuuluneen.[904]
Uuden ajan alussa siten nimitysmies merkitsi vain kyytirättäriä, joka
toimitti kyytejä ja matkakestityksiä kruunun väelle. Siihen tapaan
myöskin Ruotsissa Strengnäsin valtiopäiväpäätöksessä 1529 määritellään
"nemningsmanin" tehtäviä.[905] Mutta on ilmeistä, että ainakin Suomessa
tämä halpa virka todella on vanhemman pitäjän-nimitysmiehen viran
jatko. Sen osoittaa varsinkin suomenkielisen "nimitysmies" tai
"nimismies" sanan käyttäminen pitäjän nimismiehen virkanimenä,
Ahvenanmaan nimitysmiesten toiminta myöskin käräjäinpitäjinä, ja
vihdoin se seikka, että juureltaan sekä vanhain nimitysmiesten että
myöhempäin kyytinimismiesten tehtävät ovat paikallishallinnollisia
tehtäviä.
Voidaan myöskin käsittää, miksi vanhain nimitysmiesten virassa
tapahtui perinpohjainen muutos. Syy ei voinut olla muu kuin keskiajan
kuluessa tapahtunut paikallisen oikeustoimen johdon siirtyminen
korkeampisäätyisten maantuomarien ja kihlakunnantuomarien haltuun sekä
kuninkaan paikallishallinnon keskittyminen linnanvoutien ja heidän
alavoutiensa käsiin. Sitä myöten kuin nämä laitokset vahvistuivat,
heikkoni ja hävisi vanha nimitysmieslaitos jäädäkseen lopuksi elämään
ainoastaan kyytinimismiehen toimessa ja nimessä.