Muutamissa keskiajan linnoissa oli linnan palveluksessa n.s.
_pitkiätyömiehiä_ (långarbetskarlar). Ne olivat talonpoikain koko
vuodeksi tai määrätyksi työkaudeksi linnan palvelukseen palkkaamia
kirvesmiehiä tai muita työntekijöitä. Tällä alkuisella tavalla
hankittiin keskiajalla linnoihin tarpeellinen palvelus- ja työväki.
Tätä mielenkiintoista työlaitosta selvästi tarkoittaa Turun linnan
työveroja koskeva v:n 1450 asiakirja määrätessään, että niistä
pitäjistä, jotka eivät muita päivätöitä luonnossa suorittaneet, oli
jokaisen 40 savun toimitettava mies linnan työhön vuodessa.[830]
Myöhemmin ei näitä vuosityömiehiä Turun linnassa kumminkaan tavata.
Raaseporin läänissä tuli uuden ajan alussa jokaisen pitäjän muitten
työverojensa lisäksi pitää kirvesmiestä linnan palveluksessa Valpurista
(toisinnon mukaan Filippon ja Jaakobin päivästä) Martinpäivään saakka,
siis kesä-puolen vuotta. Ellei sellaista miestä linnassa tarvittu,
maksettiin kruunulle 2 killinkiä (= l/2 äyriä) joka mieheltä
"kirvesmiesrahoja".[831]
Viipurin läänissä oli jokaisen neljänneskunnan (= 30 täysiveron)
pidettävä miestä linnan työssä ympäri vuoden. Miehen palkkaamiseksi
maksoi jokainen täysivero pannin rukiita toisen maltaita, millä
viljalla neljänneskunnan pitkätyömies piti itsensä ruuassa ja
vaatteessa. Säkjärvi, Virolahti ja Vehkalahti eivät näy tätä veroa
maksaneen. V. 1546 lakkasi tämä vanha järjestelmä Viipurin linnassa;
sinne otettiin silloin omia renkejä ja entisten pitkäintyömiesten
palkkapannit vietiin kruunulle.[832]
Savonlinnassakin oli pitkiätyömiehiä. Savossakin oli jokaisen
neljamieskunnan pidettävä linnan palveluksessa miehensä Ristinpäivästä
keväällä Ristinpäivään syksyllä s.o. noin 18 viikkoa; kun Savossa
neljänneskuntia oli 20, oli siis pitkiätyömiehiäkin 20.[833] Myöhemmän
tiedon mukaan oli jokaisen neljänneskunnan Savossa pidettävä linnan
työssä 2 (Säämingissä 1) "kahdenkymmenen viikon talonpoikaa", 2
(Pellosniemessä 3) "kuuden viikon talonpoikaa", minkä lisäksi
Pellosniemen ja Visulahden oli suoritettava hiilenpolttoa linnalle
erityisen säännön mukaan ja päällepäätteeksi Rantasalmen ja Juvan 8
neljänneskunnan vuosittain poltettava linnan kalkkiuunissa 2 uunia
kalkkia.[834]
Savon päivätyöjärjestelmä oli erinomaisen laaja. Tässä etäisessä
rajamaakunnassa kruunu nähtävästi tarvitsi paljon työvoimia eivätkä
verolliset näytä olleen halukkaita vaihtamaan päivätöitä rahamaksuun
tai muihin veroesineisiin. Se suunnaton päivätyömäärä, mikä
Savonlinnassa kulutettiin 1500-luvun puolivälissä, oli nähtävästi vain
perintöä linnan rakennusajalta ja vieläkin varhaisemmista oloista.
Kuten olemme nähneet, oli näitä päivätöitä usean laatuisia: (1)
lailliset päivätyöt, joita kukin täysivero suoritti 12, olivat vanhoja
maataloudellisia päivätöitä; (2) apupäivätyöt, kultakin täysiverolta 4,
joihin olemme lukeneet riihipäivätyöt; (3) pitkättyömiehet, joiden
työhön luemme myöskin hiilenpolton ja kalkinpolton. Tähän tulee vielä
lisäksi (4) jauhatustalonpojat (Male böndher eller Stampeböndher),
joita kunkin kymmenysmiehen tuli lähettää nimismiestaloon 6-36
päivätyötä varten, sekä (5) nimismiespäivätyöt, joita kunkin täysiveron
tuli suorittaa nimismiehelle 2 ja kunkin puoliveron yksi niinikään
nimismiehelle. Molempia viimeksimainittuja päivätöitä, joiden tarkoitus
kaiketi oli käräjäkestitysten varustaminen ja nimismiehen talon
viljeleminen, mainitaan 1500-luvun keskivaiheilla jo vanhoiksi
veroiksi.[835]