Linnanrakennusvelvollisuus tuotti talonpojille raskaan ja ikävän
lisätyön: savityön. Vielä uskonpuhdistusajan alussa tiilisavi
valmistettiin sotkemalla, ja tiilityöhön tarvittiin uskomattoman paljon
päivätöitä. Muuraustyössä taas tarvittiin kokeneitten muurimestarien
apua ja sekin niinkuin kaikki linnatyö tuli tietysti talonpoikain
kustannettavaksi.
Hämeessä oli vanhimpain verokirjain mukaan kunkin koukun vastattava
6 savityöpäivästä; veroperuste oli siis toinen savi- kuin
maanviljelyspäivätöissä. Suurin osa Hämettä suoritti tämän veronsa
neljänneskunnittain kannetulla ohra-, hauki-, voi-, humala- tai
ruokakalamaksulla kirvesmiesten ja savityön edestä ja erityisellä
muurimestarimaksulla, jota meni 1 1/2 äyriä koukulta tai määrätty erä
ohria tai humaloita neljänneskunnalta. Luonnossa suorittivat savityön
ainoastaan Hattulan kihlakunnan pitäjät, paitsi Hattulaa, jonka sijasta
Kalvoila sai käydä sotkemassa savea linnan "tiilisalissa"; muitakin
pitäjiä tavataan toisinaan tässä työssä, joka siten osittain vuorotteli
eri pitäjäin kesken. Työ suoritettiin neljäskunnittain, siten että
esim. 11-koukkuinen neljäskunta piti miestä savityössä 66 päivää eli 11
viikkoa.[828]
Raaseporin läänissä suoritettiin ennen kerrottujen "laillisten
päivätöitten" lisäksi päivätyö pari muurimestarin työtä varten.[829]
Koska nämä jälkimäiset päivätyöt suoritettiin saman perusteen
(täysiveron) mukaan kuin ensiksi mainitutkin, ei niitä linnan
myöhemmissä tileissä aina erotettu.