Rakennusvelvollisuus, sekä seurakuntalaisten että lampuotien ja kruunun
verollisten, on jo varhaisella keskiajalla juurtunut rasitus.
Pappilan rakentaminen oli V.-Suomen Uudellakirkolla jo v. 1411 jaettu
neljänneskuntain kesken siten, että kullakin neljänneskunnalla oli
rakennettavanaan määrätyt huoneet.[822] Meillä ei ole keskiajalta
samanlaisia todisteita muilta seuduilta, mutta kun uudempina aikoina
sellainen alkuinen rakennusvelvollisuus oli vallitsevana lukuisissa
vanhoissa seurakunnissa, on hyvin luultavaa, että niissä on
keskiajan tapa jatkunut. Samaa on myöskin sanottava kirkkojen
rakentamisvelvollisuudesta.[823]
Lampuotien rakennusvelvollisuutta mainitaan Pyhäjoen kruununkartanon
alustalaisten veroja koskevassa v. 1447 tuomiossa. Kun useassa vanhassa
kruununkartanossa oli torneja ja muita varustuksia, on luultavaa, ettei
niitä rakennettu eikä ylläpidetty ilman lampuotien työtä, vaikkei siitä
olekaan suoranaisempia todistuksia kuin ne rauniot, jotka vielä niiden
paikkoja merkkivät.
Suurten päälinnain rakentaminen on jo ensi ajoista saakka
asiakirjainkin todistuksen mukaan ollut verollisten suoritettava. Sitä
mainitaan yleisenä verovelvollisuutena Turun, Hämeen ja Viipurin
linnoja koskevassa luovutuskirjassa v:lta 1340.[824]
Kustaa Vaasan hallitusajan tilikirjoissa on viittauksia siitä, miten
tämä rakennusvelvollisuus oli keskiajalla järjestetty. Hämeessä oli
kunkin kihlakunnan rakennettavana määrätty osa linnaa sekä Ojoisten ja
Saaristen karjakartanoiden rakennuksia. Viimemainitut rakennukset
olivat kussakin kihlakunnassa taas jaetut eri pitäjäin kesken, ja siitä
päättäen, että v. 1547 kaikkia Ylisen kihlakunnan neljänneskuntia
sakotettiin linnan kattojen korjauksen laiminlyömisestä, olivat varmaan
pitäjät ja neljänneskunnat vastuunalaiset kukin määrätystä osastaan
linnan rakennuksiakin.[825]
Samanlaista järjestystä noudatettiin myös Viipurin linnan
rakentamisessa. Kun v. 1548 Viipurin linnassa rakennettiin kalahuoneen
ja nostosillan välistä hirsisiltaa, "havaittiin kaupungin
muistikirjasta (stadzens tänckebok), että Muolan ja Hanttulan piti
rakentaa".[826]
Turun linnan rakennuksia varten pitäjät maksoivat linnanrakennusrahoja
sen mukaan kuin linnanvouti vaati; v. 1538 maksoivat useimmat pitäjät
8, jotkut 10, jotkut pienet pitäjät 2-7 mk. Paraisten, Kemiön
ja Nauvon pitäjät maksoivat sen lisäksi eri maksun laivasillan
rakentamisesta.[827] Nähtävästi tämän järjestelmän takana oli vanhempi
pitäjäin ja verokuntain kesken jaettu rakennusvelvollisuus.