Pysyvän päivätyölaitoksen maanviljelystä varten tapaamme maassamme
aikaisimmin 1300-luvun suurtiloilla. Sellaisia tiloja, joissa
harjoitettiin suurviljelystä ja joissa siis laajemmalta alueelta
suoritettavat päivätyöt saattoivat kysymykseen tulla, on Suomessa ollut
1300-luvun alkupuolelta asti, ellei jo ennenkin. Tällaisia tiloja oli
ainoastaan kuninkaalla (kruunulla), piispalla ja mahtavimmilla
ylimyksillä.
Kruununkartanoista[792] vanhimpia oli Pyhäjoki Perniössä, johon kuului
suuri yhteinen lampuotialue (uuden ajan alussa 17 kylää ja niissä 42
lampuotia). Maunu kuninkaan v. 1347 Pyhäjoen lampuotien (coloni)
valitusten johdosta antamasta päätöksestä selviää, että lampuodit
siihen aikaan tekivät, ja jo aikaisemminkin olivat tehneet,
säännöllisiä maatalouspäivätöitä kartanon ruuassa.[793] Kartanon
jouduttua seuraavalla vuosisadalla Naantalin luostarin haltuun jatkui
päivätöiden tekemistä edelleenkin, kuten näkyy eräästä v:n 1447
tuomiosta, jolla Pyhäjoen lampuodit määrättiin vanhaan tapaan "tekemään
lyhentämättä täyden veronsa ja kaikki päivätyöt ja rakennustyöt ja
pitämään kunnossa lailliset huoneensa ja rakentamaan myllyjä".[794]
Pyhäjoen päivätöitten luku ei liene keskiajalla ollut sen suurempi kuin
uuden ajan alussakaan, jolloin niitä tehtiin kultakin "mieheltä"
ainoastaan 5.[795]
Pyhäjoen päivätöitä koskevain tietojen lisäksi on eräs v:lta 1446 oleva
tieto, joka koskee muutamasta talosta Maskun ikivanhaan
kruununkartanoon Stenbergiin (Teinperiin) suoritettavaa 1 markan
suuruista päivätyölunastusta,[796] ainoa suoranainen todiste, mitä
meillä on keskiajan kruununkartanoitten päivätöistä.
Mutta koska Suomessa jo 1300-luvun alkupuolella on ollut useita
muitakin suurilla yhtenäisillä lampuotialueilla varustettuja
kruununkartanoita ja niissä uuden ajan alussa aivan yleisesti esiintyy
vakaantunut päivätyölaitos, vaikka kartanot siihen aikaan jo olivat
menettäneet alkuperäisen taloudellisen merkityksensä, täytyy otaksua,
että nämä päivätyöt ovat peräisin kartanoitten varsinaiselta
kukoistuskaudelta. Niinpä 1300-luvulla usein mainittuun Ruonan
kartanoon Sauvossa maksoi uuden ajan alussa 56 täysiverollista tilaa
käsittävä kartanolääni _työrahoja_ kaikkiaan 28 markkaa eli kultakin
täysiverolta 1/2 markkaa s.o. 12 äyrityistä, mikä oli 12 päivätyön
hinta, koskapa päivätyö keskiajan lopulla yleisesti maksoi vanhan
äyrityisen.[797]
Porvoon kuninkaankartanon 60 lampuotia uuden ajan alussa olivat
joistakuista veroista vähemmällä voidakseen tehdä sitä enemmän
päivätöitä, sillä "mitä hyvänsä kartanonvouti heitä käskee
tekemään, silloin tulee heidän olla valmiita sekä kylvämään että
korjaamaan". Lampuotien velvollisuuksina mainitaan vielä puiminen,
myllynrakentaminen j.n.e Erikseen on mainittu, että Ohkolan kylän (nyk.
Mäntsälä) tuli omin ruokinsa pitää kunnossa kuninkaankartanon pellon
ojat ja aidat. Kartanon kalustoluetteloihin merkittyjen työaseiden
vähälukuisuudesta voi tehdä sen päätelmän, että lampuotien oli omine
työaseineenkin suoritettava melkein kaikki kartanon ulkotyöt.[798]
Samoin kuin Porvoon samoin oli Kymenkartanonkin lukuisain lampuotien
uuden ajan alussa oltava aina valmiina tarvittaessa tekemään työtä
kartanoon.[799] Nämä molemmat kartanot ovat harvinaisia poikkeuksia
Suomen keskiajan kartanoitten joukossa siinä suhteessa, että niihin
suoritettavat päivätyöt ainakin asiakirjain sanoista päättäen olivat
epämääräiset kartanonvoutien määräysvallasta riippuvia. Sekin lienee
yksi piirre niistä monista, joita keskiaikana Uudellamaalla ja
Karjalassa on havaittavana Itämeren maakuntain olojen vaikutuksesta
Suomeen.
Itäisin keskiajan suurista kruununkartanoista, joissa päivätyölaitos
oli kotiutunut, oli Saviniemi Jääskessä. Tähän kartanoon kuului uuden
ajan alussa laaja lampuotien (uutistalollisten) alue, jonka 63 talon
eli suitsun tuli tehdä kunkin 12 päivätyötä kartanoon. Kartanon
maatalous näyttää olleen kokonaan näiden päivätöiden varassa, kuten
kartanon kalustoluetteloiden niukkuudesta ja palvelusväen
harvalukuisuudesta voidaan päättää.[800]
Päivätöitä tehtiin 1300-luvulla myös piispankartanoissa.
Turun piispalla oli Kokemäellä melkoinen lampuotialue, jonka talonpojat
tietojen mukaan vuosilta 1365-1372 olivat velvolliset tekemään
päivätöitä ja palveluksia Köyliön kartanoon piispan kartanonvoudin
vaatiessa.[801]
Vielä vanhempi piispan suurkartano oli Kuusisto, jonka lampuotialueena
oli koko Kuusiston saari. Tämän kartanon alustalaisten päivätöistä
keskiajalla ei ole tietoja, mutta kun uuden ajan alussa "talonpojat"
tekivät heinää kartanon niityillä ja kartanoa koskevissa tileissä
erikseen tilitettiin niitto- ja puimamiehille suoritetuista
ruokaveroista, niin siitä voimme päättää, että Kuusiston alustalaiset
jo varhaisempinakin aikoina eivät ainoastaan tehneet päivätöitä
kartanon niityillä ja riihissä, vaan tekivät nämä päivätyönsä "talon
ruuassa".[802] Kuusiston kartanoa mainitaan jo v. 1295 eikä se varmaan
kauankaan ole ollut ilman lampuotialuetta ja sen päivätöitä.
Myöhemmällä keskiajalla näyttävät päivätyöt olleen käytännössä
joillakuilla muillakin kirkollisilla tiluksilla. Uuden ajan alussa
suorittivat tuomioprovastille kuuluvat Raisiossa ja Ruskossa olevat
Upalingon, Kauppilan, Luolalan ja Taimon tilat päivätyörahoja 6 äyristä
-- 1 2/2 markkaan, joista rahoista kolmen viimemainitun tilan olivat
Skarpakullaan tehtäväin päivätöitten lunastusta.[803] Luultavaa on
myöskin, että ne päivätyöt, joita useat Turun tuomiokirkon tilat Kustaa
Vaasan hallitusaikana olivat velvolliset suorittamaan, olivat
keskiaikaista alkuperää.[804]
Lähteistämme ei ilmene, oliko seurakuntalaisten jo keskiaikana
suoritettava pappiloihin maanviljelyspäivätöitä. Erään tiedon mukaan
keskiajan lopulta oli lukkarin suoritettava papille 7 päivätyötä
vuodessa.[805]
Päivätöistä keskiajan aatelin yksityistiloilla ei ole suoranaisia
tietoja. Koska kuitenkin uskonpuhdistusajan alkupuolella päivätöitä
mainitaan monella aatelistilalla ja kun päivätöitä todistettavasti
varsin laajassa mitassa käytettiin suurimmissa kruununkartanoissa kuten
piispankartanoissakin jo 1300-luvulla, on samanlainen järjestelmä
keskiajan loppupuolella varmaan ollut käytännössä suuremmilla
aatelistiloillakin. Mitä muuten näitten tilain päivätöihin tulee, niin
näyttävät tavat uuden ajan alussa kaikkialla olleen samat. Aatelisten
sekä kuninkaan perintö- ja omain tilain lampuotien päivätyömäärät
olivat 8-12 päivään vuodessa; Suitian kartanon lampuotien 12
päivätyöstä vähän myöhemmällä ajalla oli 6 varsinaista "vuotuista
päivätyötä" ja 6 "apupäivätyötä", jotka viimemainitut tehtiin kartanon
ruuassa.[806]