Lahjaveroksi on myöskin tulkittava Hämeen merkillinen _kipsis_-vero.
Uuden ajan alussa sitä suoritettiin kaikkialla Hämeessä 1 1/2 äyriä
savulta eli täysiverolta. Padasjoella ja Jämsässä tätä veroa kuitenkin
maksettiin luonnossa, metsälinnuissa, ja verokirjoissa nimenomaan
selitetään, että kipsisrahat ovat rahoja lintujen ja jänisten
edestä.[768] Jaakko Teitin valituskirjassa kerrotaan, että Hollolan
seuduilla oli kypsi-raha (kypseraha) maksettu joko jäniksissä tai
teerissä tai 1/2 äyrillä.[769]
Teitin käyttämässä nimityksessä "kypsi" mahdollisesti piilee "kipsis"
sanan alkumerkitys.[770]
Satakunnan vanhassa kinkeriverossa (laamanninkinkerissä) maksettiin
kustakin verokunnasta m.m. 2 _kinkerijänistä_.[771] Tässä on kypsi-vero
osana paikalliskinkeriä, jonka laamannit nauttivat.
Mutta alkuaan oli kruunullakin Satakunnassa kypsi-veronsa.
Ala-Satakunnan pitäjistä maksettiin uuden ajan alussa kruunulle
nimismiesverosta menevän "taksan" mukana myöskin _lahjarahoja_ 1-6 l/2
mk pitäjältä.[772] Eräässä kuitissa v:lta 1540 sanotaan selvään, että
nämä rahat olivat "lahjarahoja jänisten ja lintujen edestä".[773] Mutta
kuinka nämä rahat olivat joutuneet nimismiesveron yhteyteen? Siitä
saamme selvän eräästä v:n 1542 verokirjasta, jossa selitetään, että
mainittuja lahjarahoja, samoinkuin nimismiestaksaan kuuluvia
"härkärahoja", "lammasrahoja", "kyökkimestarinrahoja" ei kanneta
savuluvun eikä miesluvun mukaan, "vaan talonpojat sen keskenään
yhteisesti suorittavat niin, että he täyttävät vanhan summan, jonka
ennestään ovat tottuneet suorittamaan, ja verokuntamiehet vievät ne
esille kukin kolmanneksestaan ja neljänneksestään".[774] Tästä käy
ilmi, että alkuaan oli verokuntamiesten tuotava käräjille lahjoiksi
linnanvoudille ja hänen väelleen jäniksiä ja lintuja, mutta että
sitten, kaiketi riistan puutteessa, sen sijaan tuli maksettavaksi pieni
rahavero, joka vanhaan tapaan suoritettiin käräjätilaisuudessa.
Hämeessä suoritettiin kypsirahat linnaan, Ala-Satakunnassa käräjillä --
siinä koko ero.
Itse Varsinais-Suomessakin tapaamme kipsisveron. Kemiössä ja Paraisissa
oli kunkin bolin maksettava linnaan jänis;[775] se on varmaan ollut
lahjajänis, ja varmaan muuallakin vaadittu vero. Kaikkialta muualta
maakunnasta paitsi Kemiöstä, Paraisista ja parista muusta pitäjästä
maksettiin näet samaan aikaan nimismiesveron taksan joukossa linnaan
_lahjarahoja_[776] ja Uudenkirkon Pettäisten läänissä mainitaan nämä
lahjarahat maksetuksi lahjajänisten ja lintujen edestä.[777]
Epäilemättä on tässä kysymyksessä aivan samanlainen lahjavero, jonka
olemme tavanneet Ala-Satakunnassa.
Kun myöhemmin nimismiesvero V.-Suomessa peruutettiin kruunulle,
esiintyy sen miesluvun (kokoveron) mukaan maksettavain eräin joukossa
suuressa osassa maakuntaa myöskin "lahjarahoja" 2 penningistä 1 äyriin
täysiverolta.[778] Tämä vero on ilmeisesti muinainen jänis- ja
lintuvero ja ilmaisee se myös, millä perusteella tätä veroa oli
aikoinaan maksettu.
Ahvenanmaan markkakuntain säännöllisten kruununverojen joukkoon kuului
m.m. kultakin savulta 2 lintua tai niiden arvo ja kultakin
(täysiverolta) 9 penninkiä jänisrahoja.[779] "Lahja" nimitystä ei tästä
verosta käytetä; sitävastoin tavataan Ahvenanmaalla nimitys
verolinnut,[780] joka mahdollisesti kohdistuu lahjaveroon.
Jo edellä on mainittu, että Viipurin läänin nautakuntain oli kruunulle
maksettava 4 lahjajänistä (Martinpäivä-jänistä) ja 4 lahjalintua, jotka
suoritettiin talvella.
Jokainen Savon 20 verokuntamiehestä maksoi uuden ajan alussa linnaan
12 jänistä ja 25 lintua, minkä lisäksi yhdeksän verokuntamiestä
suoritti linnaan joululahjaksi 12 jänistä.[781] Ilmeisesti kuuluvat
nämä verokappaleet aikuiseen lahjaveroon. Erikseen vielä maksettiin
Savossa talvikäräjillä linnanvoudille "lahjaksi" m.m. 6 jänistä tai 12
jäniksen nahkaa.[782] Kun verokuntamiesten suorituksessa nimismiehelle
esiintyy myöskin lintuja, on luultavaa, että nämä linnut kuuluivat
tuohon käräjälahjaveroon. Kun sekä linnaan viedyt että käräjillä
nautitut lahjat kummatkin tulivat samalle saajalle, niin ne alkuaan kai
olivat yksi ja sama vero.
Suomen muinaishistoriallisiin vero- ja hallinto-oloihin tämä vanha
jänis- ja lintuvero luo erikoista valoa. Tämä vero tavataan melkein
koko maassa ja edustaa se niin ollen varmaan yleistä kypsiverokantaa.
Jäniksistä ja linnuista on valmistettu ne herkut, joita veroherralle on
tarjottu. "Kypsäksi" on tätä antia kutsuttu. Veron saajana on ollut
linnanvouti, maksajana verokunta lukumiehensä kautta. Siihen aikaan,
jolloin tämä vero tuli käytäntöön, linnanvoudin ja verokuntamiesten
suhde Lounais-Suomessakin oli vielä välitön, niinkuin se tavallaan
vielä uuden ajan alussa oli Savossa; alavouteja, nimismiehiä tai muita
virkamiehiä ei vielä ollut. Vero suoritettiin ja nautittiin
talvikäräjillä, joilla verokuntamiehet ja linnanvouti tapasivat
toisensa.
Näin kypsi-vero keskiajan historian katselijalle kuvaa alkuisinta,
valloituksen aikuista, kartanokauden tai alkavan linnakauden olotilaa
yksinkertaisine käräjäkestityksineen ja hallintotapoineen.
Mutta kypsi-veron historia kertoo myös olojen muutoksesta. Nimismies
vähitellen tulee veron välittäjäksi, riistan puutteen vuoksi kypsi
tulee yhä yleisemmin maksettavaksi rahassa, rahavero ja koko kypsi
joutuvat muun varsinaisen linnaveron joukkoon ja -- uusia käräjäveroja
ruvetaan ottamaan.