Keskiajan linnoissa olivat kyökkimestarit jo varhain sangen tärkeitä
viranomaisia. Verokirjoissa uuden ajan alulta tapaa muutamia keskiajan
verojätteitä, joista voi päätellä niitä oloja, joissa tämä valtion elin
toimi.
Turun linnan tileissä 1530-luvulla esiintyy kruunun tulojen joukossa
pieni määrä kyökkimestarinrahoja, joita maksettiin sekä eteläisestä
että pohjoisesta V.-Suomesta.[783] Läänin vanhimmista veroselityksistä
näkyy, että näitä rahoja suoritettiin sen taksan mukana, joka
nimismiesverosta maksettiin kruunulle ja jota sanottiin "kinkeriksi",
ja että kyökkimestarinrahain määrä teki 12 äyriä kultakin täydeltä
pitäjältä.[784]
Kun vertaa tätä omituista kruununveroa samalla tavoin kruunulle
maksettuihin "lahjarahoihin", joista edellä on ollut puhetta, ei voi
torjua sitä päätelmää, että tässäkin on kysymyksessä samanlainen vanha
verosiirto: alkuaan on linnan kokille käräjillä maksettu pieniä
lahjoja, jotka sitten ovat muutetut rahaksi ja, kun ei kyökkimestaria
syystä tai toisesta enään ollut niitä saamassa, otettiin linnaan
muitten kruununverojen mukana.
Tämänkin verojätteen tapaamme muissa maakunnissa. Satakunnassa
maksettiin vanhan nimismiesveron aikana kaikissa pitäjissä
nimismiestaksassa kyökkimestarinrahoja, jotka säännöllisesti tekivät 6
äyriä pitäjästä, paitsi Köyliössä, Eurassa ja Eurajoella, joissa se
teki vain 2 ja Luvialla, missä se oli 4 äyriä.[785] Vero siis oli
kaikin puolin V.-Suomen kyökkimestarinveron vastine. Mutta Satakunnasta
saamme varmennuksen, että vero alkuaan oli maksettava verokunnittain,
sillä se kuului täällä niihin rahamaksuihin, joita verokuntamiehet
käräjillä maksoivat kruunulle.
Hämeen linnantileissä 1533 esiintyy pieni, 11 mkn suuruinen erä
"kyökkimestarinrahain" nimellä.[786] Linnan varsinaisissa tuloissa
sitävastoin ei näitä rahoja tavata, eikä niistä myöhemminkään näy
jälkiä maakunnan tileissä. Varmaan oli tämä vero Hämeessäkin alkuisin
käräjälahja, joka koko nimismiesveron joutuessa linnaan hävisi tai
sulautui johonkin muuhun veroerään. -- Tiedot tästä muinaisesta verosta
ovatkin säilyneet ainoastaan sattumalta, sen kautta että ne muuttuivat
rahaksi ja sellaisena tarkasti tilitettiin.
Porvoon läänissä maksettiin 1540-luvun alussa nimismiesveron mukana
neljäskunnittain 4 l/2 äyriä "kyökkimestarinrahoja".[787]
Läntisessä osassa Viipurin lääniä oli samoihin aikoihin jokaisen
täysiveron maksettava nimismiesveroon m.m. 4-6 penninkiä
"kyökkimestarinrahoja".[788] Äyräpään kihlakunnassa maksettiin
näitä rahoja kultakin neljänneskunnalta 1 1/2 markkaa, mitkä
rahat tilitettiin linnaan. Se oli siis vanha, alkuperäinen
kyökkimestarinvero. Mutta sen lisäksi maksoivat neljänneskuntamiehet
"sille, joka oli kyökkimestarina", erityisen viljaveron.[789] Se oli
ilmeisesti uusi kyökkimestarinvero, joka tuli maksettavaksi entisen
jouduttua linnaan.
Näitä myöhempiä kyökkimestarinveroja tavataan uuden ajan alussa
muissakin Suomen maakunnissa. Mutta tässä on otettu huomioon ainoastaan
alkuperäinen, rahaksi muuttunut kyökkimestarinvero, joka ei ollut
kenenkään kyökkimestarin nautittava, vaan oli sulautunut kruununveroon
ja nimessään säilytti muiston valtiohallinnon alkuajoilta, jolloin
tämänkin veron vastaanottajina oli eläviä kyökkimestareita.