Varsinais-Suomen vanhimpiin verokirjoihin on merkitty jokaisen
verokunnan linnaan suoritettavan karjaveron joukkoon _lahjakaritsa_
(gaffuelamb, giwilamb) niminen erä; vero oli verokuntamiesten
suoritettava ja kuten muutkin karjaverot linnaan vietävä. Sitä
maksettiin yli koko linnaläänin samalla tavoin: 1 karitsa
verokunnalta.[759] Nimestään huolimatta lahjakaritsa oli
vakinainen kruununvero, ja siitä käytettiinkin joskus nimitystä
"verokaritsa".[760]
Tämän veron vanhuudesta on pari viittausta. Birger Trollen
linnatileissä 1463-64 se esiintyy bolien suoritusten joukossa,[761] ja
samoin se tavataan Ruonan kartanoläänin alustalaisten vuotuisten
verojen joukossa, jotka verot uuden ajan alussa yleensä edustivat
vanhempaa verotuskantaa. Karitsaveron maksutavasta antavat Ruonan tilit
hauskan tiedon: kustakin bolista maksettiin lahjakaritsa siten, että
kukin talonpoika (täysivero) antoi sen vuorotellen vuotensa.[762] Sekin
oli siis keskiajalle ominainen kiertovero.
Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta v:lta 1413 on
lause: "Pääsiäislammas suoritetaan kesällä Olavin päivän aikana".[763]
Lause on verokirjan otteisiin kuuluvassa sanastossa eli hakemistossa,
joissa selitetään veroja ja veronimityksiä. Mihin paikkakuntaan tieto
kohdistuu, ei käy selville, mutta luultavasti siinä kuvastuvat
Suomenkin silloiset olot. Olavin lammas on näet Suomessa, varsinkin
savolaisilla alueilla, muinoin ollut hyvin yleinen uhripito.[764]
Merkillistä oli vielä, että uhriksi käytettiin keväällä ensimäiseksi
syntynyt karitsa, "villavuona". Suomen vanhoissa linnoissakin
tunnettiin Olavinlammas. Varmaan linnan suojeluspyhimyksen uhrina
elätettiin muinoin Olavinlinnassa mustaa pässiä, ja sitä tapaa
pidettiin siellä 1700-luvun alkupuolellakin, venäläistenkin
isännöidessä, aina vuoteen 1728 saakka, jolloin viimeinen pässi
tapaturmaisesti hukkui.[765] Keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa oli
Olavinpäivä Satakunnassa ja Karjalassa tärkeä veronmaksuaika.[766] On
siis syytä rinnastaa Suomessa keskiaikana yleisesti suoritettu
kesäveroon kuuluva "lahjakaritsa" Olavin lampaan kanssa. Lahjaverot
keskiaikana, kuten Karjalan esimerkki selvästi osoittaa, suoritettiin
katolisen kirkon suurina juhla-aikoina. Siltä kannalta katsoen
muinaiset verottajat hyvinkin ovat voineet tulla osallisiksi Olavin
lampaista. Se v:n 1413 verokirjan otteiden tiedonanto, että
pääsiäislammas maksettiin Olavin päivänä, voi siis hyvin sopia
muinaisen villavuonan ja Olavin lampaan kirkolliseen ja
verotaloudelliseen vastineeseen.
Lounaisessa Suomessa lahjakaritsa kenties on ollut ensi sijassa
pääsiäislammas. Joka tapauksessa on pääsiäislahjoja muinoin maksettu
Turun linnaan. Kaikkialla läänissä oli jokaisen miehen (täysiveron)
uuden ajan alussa maksettava 5 munaa pääsiäislahjaksi.[767]
Nämä "lahjamunat" eli "pääsiäislahjamunat" esiintyvät samanlaisena
verona V.-Suomessa, kuin kaukana Karjalassakin. Kummallakin alueella
tavataan myös lahjakaritsa. Kun munaverot ja karitsa- tai lammasverot
muuallakin Suomessa ovat keskiaikana olleet yleisiä kinkeri- ja
kestitysverokappaleita ja lähintä sukua alkuisille lahjaveroille,
voidaan V.-Suomen ja Karjalan pääsiäislahjaa syyllä pitää näiden
verokappaleiden ensimäisenä alkuna.