Uuden ajan alussa Suomen kaikissa linnalääneissä tavataan useampia tai
harvempia lahjoiksi kutsuttuja veroeriä, jotka verot selvästi ovat
keskiajalla yleisesti vallinneen verotavan jälkiä. Vanhimpiin
tällaisiin lahjaveroihin varmaan kuuluvat turkislahjat, joista jo
alumpana kirjaa on mainittu.
Eteläisen Suomen maanviljelysseuduilla keskiajan lahjaveroja maksettiin
toiseen tapaan kuin metsästysseuduilla. Näissä maanviljelijäinkin
lahjaveroissa havaitaan muutamia mielenkiintoisia historiallisia
piirteitä, joista tässä lyhyesti esitämme ne, jotka ovat kuuluneet
kruunulle tai linnaväelle maksettaviin, ja siten varmaan vanhimpiin
tavanomaisiin veroihin.
Uuden ajan alussa maksettiin kaikista Viipurin läänin nautakunnista
kruunulle lahjavero, johon kuuluivat, tai olivat kuuluneet seuraavat
kappaleet: lahjat.
1 lahjakaritsa
4 lahjajänistä
4 lahjalintua
5 lahjakanaa
200 lahjamunaa
ynnä toisin paikoin lisäksi vehnää ja papuja.[754]
Maakunnan vanhimmassa vero-oppaassa olevan tiedonannon mukaan oli näitä
nautakunnan lahjoja maksettava neljästi vuodessa: jouluna, laskiaisena,
pääsiäisenä ja Martinpäivänä.[755] Tarkempain tietojen mukaan näistä
lahjajänikset ja lahjalinnut kuuluivat talviveroon, joka yleensä
maksettiin talvikäräjillä, lahjakaritsa ja lahjamunat kesäveroon, joka
oli kesäkäräjäin aikaan suoritettava.[756]
Hyvin vanhassa muodossa tämä lahjavero esiintyy Uudenkirkon Kaukjärven
lampuotialueella, mistä maksettiin voudille (linnanvoudille) erityistä
"kinkeriä", johon kuului (koko alueen puolesta):[757]
kinkeriä: lahjarahoja 7 1/2 äyriä
rukiita 1 punta
ohria 7 pannia
kauroja 7 pannia
pääsiäislahjaa: 200 kpl pääsiäislahjamunia
10 " lintuja
Pyhän Martin lahjajäniksiä 8 kpl
Lahjajänikset tästä päättäen olisivat Karjalassa alkuaan olleet
suoritettavat parhaana jänisaikana, syksyllä Martinpäivän (6 p.
marrask.) aikana, joka päivä samalla oli suuri kirkollinen
merkkipyhä.[758] Pääsiäislahjaan ilmeisesti kuuluivat lahjamunat ja
mahdollisesti myös lahjakaritsa. Kanat ja linnut kaiketi kuuluivat
joulu- ja laskiaislahjoihin.