Edellisessä lausuttu käsitys, että lounaisen Suomen vanhat paikalliset
tuomarit ovat olleet pitäjäntuomareja, saa vahvistuksen niistä
tiedoista, joiden mukaan samoilla alueilla samoina aikoina on ollut
olemassa pitäjänkäräjät.
Pitäjä on ollut Suomen perustava, historiallinen oikeuspiiri ja
pitäjänkäräjät kaikkien käräjäin yhteinen muoto. "Laamanninkäräjät" ja
"kihlakunnankäräjät" keskiajalla olivat säännöllisesti myöskin
pitäjänkäräjiä. Mutta keskiajan kuluessa pitäjänkäräjälaitoksessa
tapahtui kehitystä. Kun myöhemmällä keskiajalla pitäjänkäräjät jo
yleensä olivat laamannien ja kihlakunnantuomarien johtamia valtion
käräjiä, niin ne aikaisemmalla keskiajalla vielä olivat paikallisten
tuomarien johtamia paikalliskäräjiä; kun myöhemmän keskiajan käräjät
pidettiin valtion muodostamissa hallintopitäjissä, niin varhaisemmalla
keskiajalla käräjät pidettiin vanhoissa emäpitäjissä.
Käräjäpiirinä eli käräjäkuntana (tinglag) vanhempana keskiaikana
esiintyy kirkkokunta (Kemiö),[612] laivakunta (Taivassalo,
Santamala),[613] pitäjäyhdistelmä (Santamala, Masku ja Nousiainen;
Säkylä, Köyliö ja Yläne)[614] sekä pitäjä (Kaarina, Piikkiö).[615]
Mutta kaikki nämä käräjät olivat pitäjänkäräjiä. Useimpia niitä
kutsuttiinkin pitäjänkäräjiksi, niinkuin viitteistä näkyy. Niin
Kemiössä, Santamalassa, Säkylässä, Piikkiössä. Lisäesimerkkinä
mainittakoon, että Santamalassa v. 1380 pidettyjä talvikäräjiä
kutsuttiin milloin laivakuntakäräjiksi milloin pitäjänkäräjiksi.[616]
Todella kaikki nuo erinimiset käräjäpiirit vastaavatkin vanhoja pitäjiä
tai yhteenkuuluvia pitäjäalueita.[617] Pitäjä on siis 1300-luvulla
yleisesti käytetty käräjäkunta.
Mutta tämä oikeuspitäjä ei luultavastikaan ole ollut sama kuin myöhempi
hallintopitäjä, vaan kirkkopitäjä. 1300- ja 1400-luvuilla kirkkopitäjä
hyvin yleisesti esiintyy maallisena pitäjänä, oikeuspiirinä,
oikeuspitäjänä.
Huomautettakoon tässä vieläkin, että Kemiön tuomaria v. 1379 kutsuttiin
"Kemiön kirkkokunnan" tuomariksi.[618] Suomen mantereella oli niinkuin
Ahvenanmaallakin keskiaikana tapana pitää käräjiä ja suorittaa
oikeustoimituksia kirkoilla. Niinpä v. 1439 tapahtuivat
maanluovutusmenot "Räntamäen kirkkotarhassa"[619] ja v. 1442
suoritettiin maanluovutus "pitäjänkokouksessa Räntamäen kirkolla".[620]
"Pitäjäntuvat", joita jo varhain näyttää olleen usean kirkon lähellä ja
jotka varmaan olivat kirkollisen pitäjän ylläpidettäviä, olivat usein
maallisinakin käräjäpaikkoina: v. 1418 pidettiin Vehmaan suomalaisen
oikeuden kihlakunnankäräjät "kirkolla pitäjäntuvassa",[621] v. 1455
olivat käräjät Kokemäellä "pitäjäntuvassa"[622] ja v. 1505 pidettiin
Vesilahdella käräjiä "kirkontuvassa".[623] Parissa keskiajan
asiakirjassa kerrotaan maanluovutusten laillistuttamisesta itse
kirkonkokouksessa: v. 1419 "kirkonkokouksessa Ulvilassa"[624] ja v.
1436 "kirkonkokouksessa ja pitäjänkokouksessa" Halikossa.[625]
Toisinaan kutsutaan pitäjän oikeustilaisuutta eli pitäjänkäräjiä
"pitäjänkokoukseksi" (sockenstämma); niin Lohjalla v. 1382, jolloin
laamanni oli läsnä,[626] Kemiössä v. 1406,[627] Räntämäellä v.
1468.[628]
Näissä asiakirjoissa ei voi havaita mitään erotusta maallisen
oikeuspitäjän ja kirkollisen pitäjän välillä. Ei niissä myöskään näe
erotusta pitäjänkokouksen ja pitäjänkäräjäin välillä. Herra Martin
maanlain suomennoksessa mainitaan samanlaisten oikeusasiain
käsittelemistä "pitäiänn cokoudhes" ja "pitäiänn käräiäs".[629]
Kirkkopitäjän käyttöä oikeuspitäjänä keskiajalla täytyy pitää varmana.
Tähänkin laitokseen nähden olot Suomen lounaisosissa olivat Ahvenanmaan
olojen kaltaiset.
Kirkkopitäjäin pitäjänkäräjillä vanhemmalla keskiajalla esiintyvät
toimivina kaikki tuomitsijat, linnanvoudista ja laamannista alaspäin.
Näyttää siltä, ettei varhaisemmalla keskiajalla -- alkuperäisten
pitäjäalueitten menetettyä merkityksensä -- ollut muita paikallisia
oikeuspiirejä kuin kirkkopitäjät ja niiden kansalliset alueet.
Myöhemmällä keskiajalla valtion käräjillä jo oli kirkkopitäjistä
eroavat oikeusalueensa (hallintopitäjät), joissa vanhain
pitäjäinkäräjäin sijasta pidettiin "laamanninkäräjiä" ja
"kihlakunnankäräjiä". Mutta sen ohella, kuten lukuisat esimerkit
ovat osoittaneet, jatkettiin kirkkopitäjäin pitäjänkäräjiä
pitäjänkokouksina, joissa edelleenkin eräänlaisia paikallisia
oikeusasioita käsiteltiin.