Mustzari 120 röker | än | 12 skipd siäl
Kyru 160 röker | 2 300 mk | Laxfisket i Kim
1 so- | Kim 20 röker | hvar rök | las 1/2 lest
ken | Strand 40 röker | 5 mk
thet mynt som
går i Åbo
Tästä luettelosta on selvästi poissa yksi 120 savua sisältävä pitäjä,
niinkuin helposti huomaa vertaamalla savulta maksettavaa 5 mk:n veroa
loppusummaan 2 300 mk. Poissa oleva pitäjä on varmaan Pietarsaari.
"Kim" ja "Strand" näin ollen yhteisesti edustavat koko Salon ja Kemin
aluetta, mikä alueen savuluvustakin päättäen on luultavaa, koskapa
Torniollakaan ei v. 1413 ollut suurempaa savulukua kuin 30, eikä
Pohjanmaan eteläisellä äärellä olevalla Närpööllä suurempaa savulukua
kuin 70.
Varteenottamalla nämä huomautukset käy samuus v:n 1413 aluejaon ja
uuden ajan alussa vallitsevan välillä ilmeiseksi. Kumpanakin aikana oli
Pohjanmaalla samat 5 pitäjää. Kumpanakin aikana oli näiden pitäjäin
verokyky samassa suhteessa toisiin samanaikaisiin pitäjiin, kuten näkyy
seuraavista luvuista:
savuja v. 1413 veron suuruus v. 1531 mk
Mustasaari 120 320
Kyrö 160 400
Pietarsaari (120) 320
Salo ("Strand") 40 128
Kemi 20 128
Sekä v. 1413 että v. 1531 oli Kyrön verokykyisyys juuri 1/4 suurempi
kuin Mustasaaren ja Pietarsaaren, jotka kumpanakin aikana olivat
keskenään samanarvoiset. Kumpanakin aikana jäi Salon--Kemin alueen
verokyky kauas eteläisten pitäjäin taakse.
Molempina aikoina on Pohjanmaan aluejaon täytynyt olla aivan sama.
Siinä koossa, missä Pohjanmaan pitäjät ja neljäskunnat uudenajan alussa
esiintyvät, ne siis ovat olleet olemassa jo ennen v. 1413.
On mahdollista, että Pohjanmaan _savu_-verotus on peräisin Eerik
Pommerilaisen verojärjestelystä. Mutta mahdollista on myöskin, että se
on vähäistä aikaisempi, 1300-luvun loppupuolelta. Savu näet on, kuten
ennen on osoitettu, erityisesti 1300-luvun loppupuoliskolla kestäneellä
maakuntalinnain rakennuskaudella käytetty veroyksiö. Tietystikin tuli
Korsholman linnan rakentamisen yhteydessä Pohjanmaallakin lisätty
verotus tarpeelliseksi, ja silloin saattoi savulasku sielläkin tulla
käytäntöön ja samalla Pohjanmaan keskiaikainen aluejakokin saada
lopullisen muotonsa. Jos Albrekt Meklenburgilaista pidämme Korsholman
linnan rakennuttajana, on hänen hallitustansa pidettävä myöskin
savuverotuksen alkuna.
Uuden ajan alussa maksoivat Pohjanmaan pitäjät rahaveronsa määrättyinä
sopimussummina pitäjittäin. Perusteita, joiden mukaan vero oli
maksajain kesken jaettava, tilikirjoissa ei mainita. Luonnollisesti on
vero kuitenkin ollut talonpoikain keskenään tasattava tiettyjen
perusteiden mukaan. Emme erehtyne väittäessämme, että peruste on uuden
ajan alussa ollut samanlaatuinen kuin v. 1413, s.o. savu tai sen
myöhempi vastine. Että taasen savu täällä, niinkuin Ahvenanmaalla ja
lounaisessa Suomessa, on aikanansa merkinnyt todellista tai laskettua
täyttä tilaa, täysiarvoa, se käypi selville jo savujen suhteellisen
vähäisestä lukumäärästä ja niiden maksettavan suuruudesta v. 1413.
Savun suuruuden tai arvon tarkempi määrääminen oli tietysti jo
varhaisella asteella välttämätöntä. Uuden ajan alussa toimitettiin
Pohjanmaalla tilain arvioimista "veromarkoittain" siten, että
talonpojan viljelysmaalle, karjalle ja irtaimelle omaisuudelle
laskettiin vissi määrä veromarkkoja ja kultakin sellaiselta
veromarkalta suoritettiin veroa 1 äyri -- siis samanlainen menettely,
joka 1530-luvulla oli käytännössä Satakunnassa ja Porvoon läänissä.
Pohjanmaan tilikirjoissa v:lta 1540 mainitaan, että tämän
veronlaskutavan oli Jacob på Siöö tuonut Pohjanmaalle; myöhemmin
ilmoitetaan Pohjanmaalla olevan tapana, että kansa keskenään joka
kolmas vuosi arvioi kunkin varallisuuden, jopa "oluet ja ruuan" veron
jakamista varten.[432] Jacob på Siöö tätä kansantapaa tuskin on tuonut
Pohjanmaalle, sillä omaisuuden arvioiminen veroa varten on ikivanha
alkuinen tapa, joka hyvin on saattanut olla Pohjanmaallakin käytännössä
jo keskiaikana; arvioimista on uuden ajan alussa kumminkin voitu
toimittaa uusien yhdenmukaisten ja tarkempain perusteiden mukaan ja
sitä pitää kokonaan uutena veronpanona.
Alkuperäisyyttä tai itsenäisyyttä emme Pohjanmaan veroissa yleensä voi
huomata. Ne muistuttavat useissa kohdin Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen
ruotsalaisperäisiä verojärjestelmiä, jotka ilmeisesti ovatkin niiden
esikuvana olleet. Poikkeuksen tekee ainoastaan Etelä-Pohjanmaan vanhin
kirkollinen verotus ja Perä-Pohjola, joissa suomalaisten heimojen
muinaiset kansaiset olot kuvastuvat eteemme.